Englund – raikkaita tuulia menneisyydestä

130 vuotta sitten Porilla kävi tuuri. Lokakuussa 1894 tukholmalaissyntyinen valokuvaaja John Englund ja hänen vaimonsa, helsinkiläinen retusoija Mandi (os. Erikson) muuttivat kaupunkiin. He olivat työskennelleet aiemmin muun muassa suomalaisen valokuvauksen pioneerin Karl Emil Ståhlbergin valokuvausateljeessa Helsingissä.  

Nyt oli aika aloittaa uusi luku elämässä – John ja Mandi lähtivät Poriin perustamaan omaa valokuvausateljeeta sekä perhettä. Tästä sai alkunsa noin 35 vuoden ajanjakso, jonka hedelmistä saamme nyt nauttia Satakunnan Museon Englund-näyttelyssä ja kirjauutuuden Valokuvausatelieri John Englund sivuilla.  

 

Englund Satakunnan Museossa 9.5.2024–23.2.2025. Kuva: Timo Nordlund / SatM

Näyttelyn monta kulmaa 

Näyttely Englund tuo esille valokuvaaja John Englundin ja hänen valokuvaamonsa monipuolista tuotantoa. Samalla nähdään välähdyksiä Porin, porilaisten ja lähiseutujen 90–130 vuoden takaisesta historiasta sekä laajemmin koko Suomen kulttuurihistoriasta. Näyttelyssä esillä olevat valokuvat perustuvat vuonna 2020 alkaneeseen Englundin lasinegatiivien ja vedosten digitointiprojektiin. Englundin valokuvat ovat henkeäsalpaavan detaljirikkaita ja teknisesti korkealaatuisia näkymiä menneisiin aikoihin.  

Enemmän kuin valokuvanäyttely 

Valokuvien lisäksi näyttelyyn mahtuu myös paljon muuta. Haluamme kertoa, kuka John Englund oli, ja nostaa hänet ja hänen valokuvaamonsa nimen entistä vahvemmin suomalaisen valokuvauksen historian lehdille. Englund oli vahvasti verkostoitunut valokuvaaja, jonka taitoja osattiin arvostaa jo hänen elinaikanaan. Kun puhumme esimerkiksi Karl Emil Ståhlbergistä, Daniel Nyblinistä, Victor Barsokevitschista tai Signe Branderista, voimme yhtä hyvin puhua myös John Englundista. 

Näyttelyssä kerromme myös Englundin perheen tarinan. John ja Mandi ihastuivat Poriin ja viettivät kaupungissa loppuelämänsä. He saivat kolme lasta ja elivät samassa rakennuksessa kuin missä heidän valokuvaamonsa sijaitsi eli osoitteessa Länsi-Esplanaadi 17 (nyk. Länsipuisto). Lisäksi näyttelystä löytyy muun muassa Englundien kotoa ja valokuvausateljeesta peräisin olevia esineitä sekä Englundin 124 vuoden takaista Porin kirkon torniin suuntautunutta kuvausmatkaa mukaileva lyhytelokuva.

Lisäksi on syytä mainita John ja Mandi Englund työllistäjinä. Parhaimmillaan heidän palkkalistoillaan oli toistakymmentä nuorta naista, jotka etenivät urallaan valokuvaamossa juoksutytöstä äärimmäisen taitaviksi retusoijiksi, kuvien kehittäjiksi tai valokuvaajiksi asti. Aina ei olekaan selvää, onko valokuvan ottanut John vai hänen työntekijänsä, kuten esimerkiksi Edith Sternberg tai Emmi Blomqvist. Palkkaakin Englundit maksoivat paremmin kuin esimerkiksi puuvillatehdas Kokemäenjoen pohjoispuolella. Myös valokuvaamon työntekijöihin on mahdollista tutustua näyttelyssä.  

Englundin Pori

Historiallisista valokuvista löytyy myös mielenkiintoisia näkymiä nykypäivään. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Pori oli vetovoimainen kasvukeskus. Suuryritykset, kuten Porin Puuvillateollisuus Oy ja Oy W. Rosenlew Ab, työllistivät tuhansia ihmisiä aina ulkomaita myöten. Tapahtumia ja kulttuurielämää riitti, ja kaupungin väkiluku oli vahvassa kasvussa. Itse kukin voi Englundin valokuvien äärellä pohtia, mitkä tuolloin olivat kasvavan kaupungin keskeiset elementit ja mitä ne voisivat olla nyt.

Englundin valokuvien äärellä on hyvä pohdiskella myös rakennetun ympäristön merkitystä kaupungille, kaupunkilaisille ja kaupungin identiteetille. Osa Englundin kuvissa näkyvistä rakennuksista on edelleen aktiivisessa käytössä luoden kaupunkilaisille uusia merkityksiä, kokemuksia ja konkreettisia näkymiä – yhdessä tuoreemman rakennuskannan kanssa. Omaleimaiset rakennukset luovat kaupungin tarinaa ja ylläpitävät sen pitkää historiaa. Kuten Englundin arvokkaista lasinegatiiveista, myös näistä kannattaa pitää kiinni. 

Entä itse John Englund? Maahanmuuttajataustaisena ei välttämättä ollut helppoa saapua pienehköön ja hänelle ennalta tuntemattomaan länsirannikon kaupunkiin Suomen suuriruhtinaskunnassa. Perhe kuitenkin otettiin kaupungissa suopeasti vastaan, ja nopeasti John löysikin itsensä kaupungin niin sanotuista kulttuuri- ja bisnespiireistä. Tällä kertaa tuuri ei osunut Tukholman tai Helsingin kohdalle.   

 

Englund-näyttely ja kirja – miksi juuri nyt?  

Idea näyttelystä syntyi samalla hetkellä, kun John ja Mandi Englundin tyttärenpoika lahjoitti Englundin lasinegatiivikokoelman Satakunnan Museolle syksyllä 2019. Tästä alkoi hurja digitointi- ja luettelointiprojekti, joka on nyt pääosin saatu valmiiksi. Tähtäimenä oli alusta alkaen Englund-näyttely, ja unelmissa siinsi myös Englundista kertova valokuvateos.  

Nämä molemmat käyvät nyt toteen, mistä on kiittäminen opetus- ja kulttuuriministeriötä digitointiprojektin aloittamisen mahdollistamisesta sekä Valokuvausatelieri John Englund -kirjan osalta Svenska Kulturfonden i Björneborgia teoksen kustannuksiin osallistumisesta.  

Valokuvausatelieri John Englund -kirjan toimittajat Minna-Liisa Salonsaari
ja Timo Nordlund. Kuva: Viljami Koskela / SatM

Kiittäminen on myös lukuisia Englund-projektin parissa työskennelleitä museon työntekijöitä, harjoittelijoita ja kesätyöntekijöitä, joita ilman tähän pisteeseen ei olisi päästy. Kiitokset kuuluvat lisäksi Englundin jälkipolville, jotka ovat auttaneet projektissa pitkin matkaa. Pitivätpä he huolen myös siitä, että Englundin lasinegatiivit säilyivät noin 120 vuotta aina meidän päiviimme asti.  

Vastedes lasinegatiivien säilyttämisestä vastaa Satakunnan Museo. Samalla museo tarjoaa kuvat kaikkien nähtäväksi näyttelyn, valokuvateoksen ja museon Finna-sivuston kautta.  

Tervetuloa John Englundin Poriin, Satakunnan Museoon!  

Timo Nordlund 

Kirjoittaja on Satakunnan Museon näyttelytyön intendentti. 

Englund Satakunnan Museon Sali-näyttelytilassa 9.5.2024–23.2.2025.

Valokuvausatelieri John Englund -kirja saatavana Satakunnan Museosta ja Porin kaupungin verkkokaupasta 9.5.2024 alkaen. 

Photogrammetry in the Museum

 

Satakunnan Museo sai helmi- ja maaliskuun ajaksi vieraan Tšekeistä. Tomáš Linhart saapui Erasmus+ -harjoitteluun museon näyttelytiimiin, tehtävänään mm. kaupunkipienoismallin digitointisuunnitelman tekeminen sekä museoesineiden 3D-digitointi. Poriin Tomáš saapui Ústí nad Labemin kaupungista, Jan Evangelista Purkyněn yliopistosta ja Monument Documentation -opintojensa parista. Tomáš kirjoitti museon blogiin kokemuksiaan kaupunkipienoismallin digitoimisesta.

At the beginning of 2024, the idea of digitising a model of the city of Pori in 1852 was born. 

The first task was to draw up a plan for the digitisation, where I presented the museum with the options of different 3D scanners, and after careful consideration we ordered one of them - Revopoint Range 2. 

But what happened? The transport of the scanner got stuck. We had to resort to the classic method, photogrammetry.   

Photogrammetry is the process of photographing an object from all angles and then using a computer to create a 3D model. This can be done in two ways: by composing the photographs or by analysing the object from the video.

 There are several types of editing software. One runs in the browser, where the user uploads their photos (or video) and the AI rearranges it into a model. This is more useful for smaller objects. For larger objects, it's better to use Meshroom, for example, which composes photos using the computing power of the machine it's running on. Meshroom users can also rearrange photos as they wish. The most widely used browser-based photogrammetry software is Polycam. Unfortunately, Polycam is limited to a certain number of photos, so it’s better to own a powerful computer that can handle large volumes of photo processing.

However, firstly there were problems with photogrammetry in the form of reflections from the glass around the model itself. We had to come up with something that would allow us to move the camera over the model. 

To avoid the hassle of getting a telescopic camera mount or a simple selfie stick for the phone, we created our own version of a moving camera mount from things we found in the museum.

After a series of futile photogrammetric attempts to capture the model correctly, we have probably identified the real cause. The model itself is too small and too detailed for photogrammetry. Or maybe we don’t have the efficient computing power to process such a huge number of photographs properly, who knows...

In addition to the attempts to create a 3D model of Pori, we decided to create 3D models of various exhibits from the warehouse or exhibition. Examples include an anatomical doll from the 17th century and a wooden statue of John the Baptist.

At least 40 photos from all angles and zoom options are needed to capture all the details on the object. The problem arises when the object is all white. In this case it is better to use a laser scan, which also copies the shape. If the program is shown a photo of an all-white object, it will assume that only one side has been scanned, and the program will render only one "bulging" side of the object, not the whole.

Satakunnan Museo uses the globally available web application SketchFab to present the models.

After creating a few 3D models, the next step was to rent time at the 3D printer at the local library and try 3D printing a statue of Johannes Kastaja. The Pori City Library owns an Ultimaker S3 3D printer, so we booked it for a few hours and got to work. The entire 3D printing process took a total of 1 hour and 40 minutes.

The 3D printed figure of Johannes Kastaja now adorns Johanna’s office and hopefully more photogrammetric adventures await us.

Artikkelin teksti: Tomáš Linhart. Kuvat: Timo Nordlund ja Tomáš Linhart. 

 

Museopalveluita meille kaikille

Hanketyöntekijä Eeva Karhunen on työssään saanut perehtyä satakuntalaisen kulttuuriperinnön aarteisiin niin arkistoaineistoa penkomalla kuin säkyläläisen kalastajan verkkovajaan eli komiin kurkistamalla. Kuva Sari Kaarto

Työskentelen Satakunnan Museon Museopalveluita meille kaikille -hankkeessa. Elokuussa 2023 käynnistynyt hanke kestää kahdeksan kuukautta. Hanketta rahoittaa Museovirasto ja koordinoi alueellisen työn intendentti Akuliina Aartolahti. 

Tavoitteet 

Hankkeen tavoitteena on ensin määritellä, mikä on alueellinen museopalvelu ja tuottaa sitten palveluiden patteristo yhdessä paikallisten ihmisten kanssa. Pilottikunniksi valikoituivat Kokemäki, Ulvila, Siikainen ja Säkylä. Mukaan lähteneiden tahojen kanssa haarukoitiin heidän tarpeistaan lähtien, millaisia museopalveluja hankkeessa voitaisiin toteuttaa yhdessä. Yhteistyö on sittemmin johdattanut minut monenlaisiin seikkailuihin satakuntalaisen kulttuuriperinnön parissa. Tutuksi ovat tulleet niin pitsimäisen sirot siikaislaiset lasikuistit kuin nuotanveto jäänhuuruisella Säkylän Pyhäjärvellä.   

Millaisia projekteja on käynnistynyt?

Siikaislaiset lasikuistit

Hankkeessa toteutettiin verkkonäyttely Seinätön museo -alustalle Raija Collanderin toimittaman teoksen Siikaislaiset lasikuistit, Pohjois-Satakunnan kaunottaret (1999) pohjalta yhdessä Siikaisten kotiseutuyhdistyksen kanssa. Pitsimäisen sirot siikaislaiset lasikuistit ovat kaunistaneet ympäristöään jo pitkälti toistasataa vuotta. Ne syntyivät aikoinaan metsäkauppojen tuoman vaurauden ansiosta, taitavien ja taiteellisten käsityöläisten työstäminä. Kuistien avulla haluttiin osoittaa talon vaurautta, ja ne olivatkin tavallaan oman aikansa statussymboleita.

Alavuorijärven Juhantalossa on säilynyt vanhin siikaislainen lasikuisti. Oven yläpuolella olevassa koristelaudassa on vuosiluku 1874. Kuva Eeva Nummi. 

Sepän matkassa -mediaopas

Seinätön museo -alustalle toteutetun mediaoppaan avulla voi tutustua Leineperin ruukin historiaan ja rakennuksiin. Leineperin ruukki on ollut keskeinen osa Ulvilan elämänmenoa jo satojen vuosien ajan. Ruukki perustettiin Kullaanjoen Katokosken rannalle vuonna 1771. Kukoistuskaudellaan se oli yksi Suomen suurimmista manufaktuuriraudan tuottajista. Raudanjalostus päättyi 1900-luvun alussa, ja seuraavina vuosikymmeninä alue toimi maanviljelystilana. Museo- ja virkistyskäyttöön ruukki restauroitiin vuosina 1988–1994.

Toisin kuin monissa muissa rautaruukeissa, Leineperissä masuuni on säilynyt tähän päivään asti. Masuunissa pelkistettiin rautamalmista puuhiilen avulla takki- eli raakarautaa. Kuva SatM

Ulvilan historiapolku -mediaopas

Ulvilan historiapolku johtaa Pyhän Olavin kirkon jyhkeiden kivimuurien katveesta Kellarimäelle. Sieltä matka jatkuu Ulvilan vanhaan pappilaan, jonka tienoilla on sijainnut aikoinaan myös kuninkaankartano. Aikamatka päättyy Liikistön muinaiselle saarelle. Ulvilan historiapolku -mediaopas

Ulvilan keskiaikaisen kirkon sakastin seinän vierestä vuonna 2004 löydetty rahakätkö on suurin keskiaikainen aarrelöytö nykyisen Suomen alueelta. Kuva SatM.

Säkylän Pyhäjärven ammattikalastuksen historiaa

Säkylä-seuran kanssa tiiviissä yhteistyössä toteutetun tutkimushankkeen tavoitteena on tallentaa tuleville sukupolville Säkylän Pyhäjärven ammattimaiseen kalastukseen liittyvää aineistoa. Säkylän kunnanviraston valtuustosalissa tammikuun lopulla järjestetyssä muisteluillassa katseltiin vanhoja ja uudempia kalastuskuvia, jotka saivat yleisön pohtimaan muun muassa verkkojen materiaalia ja kalapaattien moottoreiden saloja. Näillä rannoilla kauan kulkenut kalamiesten tietotoimiston juttu nautintoaineesta nimeltään ”kolvaalainen” sai myös historiallisen vahvistuksen olemassaololleen.

Säkylän Isokylän nuottakunta lajittelee saalistaan kalasataman hallissa. Kuvassa kalastaja Tapio Juhola säätelee kalojen putoamista liukuhihnalle. Kuva Eeva Karhunen.

Säkylänharjun harvinaisuuksia

Harjualueen luonnon harvinaisuudet harjusinisiipi, kangasraunikki, vuorimunkki ja masmalo on kuvattu Raija Äärin taiteilemiin postikortteihin, joita voi ostaa Säkylä-seuralta. Postikorttien pohjalta toteutettiin verkkonäyttely yhteistyössä Satakunnan Museon Luontotalo Arkin kanssa.

Vuorimunkin taivaansiniset kukkapallerot avautuvat heinä-elokuussa. Erittäin uhanalaiseksi luokiteltu laji viihtyy Säkylänharjun kuivilla rinnemailla. Kuva Raija Ääri.

Karimaan puutarha

Kokemäen Paistilassa sijaitseva Karimaan puutarha on pieni paratiisi, jonka puutarhuri Verner Viitasaari loi tahdonlujuudella ja ahkeruudella karikkoisesta joutomaasta. Hankkeessa laaditaan suunnitelma puutarhan perustajan valokuva-albumien digitoimiseksi sekä puutarhan historiasta kertovan kiertonäyttelyn toteuttamiseksi.

Kokemäkeläisen Karimaan puutarhan perustajan, Verner Viitasaaren, valokuva-albumit kertovat puutarhakulttuurin kehityksestä maassamme. Kuva Matti Poutvaara, Museovirasto.

Satakunnan Museon Parvi

Museopalveluita meille kaikille -hanke on ollut mukana Satakunnan Museon uuden vaihtuvien näyttelyiden tilan toiminnan suunnittelussa. Museon toisessa kerroksessa sijaitsevalla Parvella toimijat eri puolilta Satakuntaa voivat järjestää omaan kulttuuriperintöönsä liittyviä näyttelyitä.

Haasteita

Hankkeen toteuttamisen suurimmat haasteet liittyvät siihen, että kuntien palkkalistoilta ei tahdo löytyä henkilöitä, joiden toimenkuvaan museopalvelut kuuluisivat. Kotiseutuyhdistysten ja paikallismuseoiden tilanne on sekin vaikea. Kolmannen sektorin toimintaa pyöritetään yleensä vapaaehtoisvoimin, ja käytettävissä olevat taloudelliset resurssit ovat niukat. Niinpä suuria, aikaa vieviä toiveita, kuten esimerkiksi vanhojen valokuvien skannausta ja luettelointia, olisi paljon. Tällaisia palveluita museolla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta toteuttaa, vaan tarjolla on ainoastaan neuvontaa ja ohjausta. Toinen käytännön ongelma on ollut, että alueellisten museopalveluiden konsepteja ei ole valmiiksi olemassa, vaan niitä vasta kehitellään hankkeessa. Sekä hanketyöntekijän että yhteistyökumppaneiden on ollut vaikea hahmottaa, mikä voisi olla sellainen museon alueellinen palvelu, joka olisi mahdollista toteuttaa hankkeessa.

Iloja

Parasta hankkeessa on mielenkiintoisten aiheiden ohella ollut tutustuminen aktiivisiin ja innokkaisiin ihmisiin, jotka tekevät työtä kotiseutunsa ainutlaatuisen perinteen hyväksi muun muassa kotiseutuyhdistyksissä.

Hanketyöntekijä Eeva Karhunen