perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kolme niin erilaista

Satakunnan Museon henkilökunta kävi kevätretkellään tutustumassa kahteen aivan uuteen museonäyttelyyn. Lähdimme matkaan varhain aamulla ja virkistävän kahvitauon jälkeen saavuimme Turkuun. Ensimmäinen kohteemme oli Forum Marinumin Töissä merellä -näyttely.




Ryhmämme vastaanotti näyttelyn projektikoordinaattori, joka kertoi aluksi museon hyvin erityisen näyttelytilan historiasta. Toiveemme oli saada kuulla projektista näyttelyn tekijöiden näkökulmasta ja eri työvaiheista. Näyttely kertoo merenkulun parissa työskennelleiden henkilötarinoita. Museon esinekokoelma kattaa merenkulkuun liittyvää esineistöä pienistä nippeleistä valtaviin aluksiin. 


Oma huikea esityksensä oli erillisessä galleriassa moottoriharrastaja Jouko Kurrin lähes 300 perämoottoria.
 
Turusta suuntasimme kohti Loimaata ja toista kohdettamme Suomen maatalousmuseo Sarkaa. Museon henkilökunta otti meidän vastaan yhtä sydämellisesti kuin edellisellä vierailullamme, jolloin näyttely oli vasta unelma paperilla. Uusi Maatalouden aika -näyttely kertoo maatalouden historiaa nykypäivään asti. Loppuhuipennuksena saa näyttelyssä istua aidon leikkuupuimurin ohjaamoon ja ihmetellä erilaisten vipstaakien määrää. Retkemme loppui pihan perällä olleiden kotieläinten katselmukseen. Näin suloisia possuja, kanoja ja lampaita ei valitettavasti meille saada!


Maatalouden historiaa esitetään monin tavoin. Museomme arkeologi Leena tutkii kaskiviljelyn historiaa.


Porilaista tekoa tämänkin puimurin ohjaamo, kyydissä museolehtori Carita.

Kolmas kesäkuinen museovierailu tehtiin pienemmällä joukolla, mutta yhtään retkikuvaselfietä emme silloinkaan huomanneet ottaa. Kävimme jo alkuvuodesta haistelemassa tämän näyttelyn suunnitteluprosessia. Työryhmä oli hyvin innostunut konseptistaan, jossa tekijöiden tittelitkin oli veistetty ihan uusiksi, ja jonka sisältöä varjeltiin tuolloin vielä hyvin tarkasti.  Nyt oli suunnitelmat toteutettu ja museo avattu.

Uusi Helsingin kaupunginmuseo on kaupunkilaisten olohuone, paikka jonne tullaan viettämään aikaa ja viihtymään. Isot valokuvat elävöittävät erilaisia tiloja ja muodostavat tiloihin erilaisia esityksiä. Lasten kaupunki oli houkutellut lapsiperheitä, vilinää riitti ja lasten hulina oli hyvin innostunutta.






Lasten kaupungissa voi leikkiä vaikka koulua.

Näiden kolmen museon näyttelytilat olivat keskenään hyvin erilaiset. Forum Marinumin viljamakasiinit olivat tunnelmalliset ja huikean korkeat, Aurajoen rannassa lepäävät laivat olivat suuria ja toivat konkretiaa museonäyttelyiden esityksiin. Sarka-museon suuri näyttelyhalli on mahtava ja mielenkiintoinen myös näyttelysuunnittelun kannalta.  Tilassa on niin pituutta, leveyttä kuin myös korkeutta. Helsingin kaupunginmuseo taas koostuu viidestä eri-ikäisestä talosta ja niiden keskelle rakennetusta uudisosasta. Museossa on portaita, eri tasoja ja kerroksia. Tilat hyvin havainnollistava kartta oli tarpeellinen museokaveri. Helsingissä tilat muotoutuvat jatkossakin käyttäjien tarpeiden mukaan, sillä yleisö pääsee edelleen vaikuttamaan tilojen olemukseen.


 
Helsingin kaupungin museon aula.

Yleisöä kosiskellaan museoihin monenlaisin menoin. On tapahtumia, teemapäiviä, opastuksia, museon toimintaa tukevia yhdistyksiä ja koko kaupungin olohuoneita. Oma museomme on kulttuurihistoriallinen museo, jossa pääosassa ovat esineet ja niihin liittyvät tiedot sekä ihmiset. Näin on jatkossakin, mutta jotakin twistiä esitystapoihin ja kerrontaan on toki tulossa.

Kun meillä parhaillaan käsikirjoitetaan uutta näyttelyä, on vierailu juuri avatuissa näyttelyissä enemmänkin kuin hyödyllistä. Kirjoittajien mielissä pyörii monenlaisia suunnitelmia ja myös mahdollisia karikoita, jotka jokainen näyttelyä suunnitteleva toki haluaa välttää.

Kokemusten ja tiedon jakaminen ovat meille kullanarvoista. On huojentavaa tietää, että yhteistyö ja avunanto pelaavat. Siis kiitos vieraanvaraiset Forum Marinum ja Suomen Maatalousmuseo Sarka! Helsingin kaupunginmuseolaisia voimme kiittää näin omatoimimatkailijoiden näkökulmasta.

Museokiertueemme jatkuu, joskin kesän ajan yksityisesti. Kun näyttelytyöryhmän jäsenet kohta vetäytyvät kesälomille, ei uuden näyttelyn suunnittelutyö varmasti unohdu lomallakaan. Lomalla vieraillaan museoissa ja muissa kesänviettokohteissa ja luultavammin ympäristöä ja näyttelyjä tutkiskellaan ”sillä silmällä”. Nämä kolme niin erilaista museonäyttelyä avasivat silmiä, synnyttivät ideoita ja kannustavat eteenpäin. Uskomme, että Poriinkin tulee aivan erilainen ja erityinen uusi perusnäyttely.

Hyvää kesää, vierailkaa museoissa!


Riikka, projektisuunnittelija


perjantai 10. kesäkuuta 2016

Suosikki vai inhokki? Museoiden yönä laputettiin



Yleisön ääntä kuunneltiin Museoiden yönä. Satakunnan Museon toukokuisen tapahtumapäivän yhtenä ohjelmanumerona oli perusnäyttelyn laputtaminen. Yleisö sai laputtamalla äänestää Vesien sylistä Satakunnaksi ja Ihmisen elämänkaari -näyttelyn suosikki- ja inhokkikohteita.  Jokainen kävijä sai viisi vihreää ja viisi punaista post it -tarralappua, jotka sitten kiinnitti haluamiinsa näyttelykohteisiin. Vihreät laput pistettiin suosikkeihin, punaiset inhokkeihin. 

Kiertelin uteliaana tarkkailemassa laputusta. Toiset näyttelykohteet keräsivät paljon, jopa hurjia määriä vihreitä lappuja, toiset taas vähän pienempiä määriä. Osalla laputtajista vihreät tuppasivat loppumaan kesken, minkä vuoksi niitä käytiin jopa pyytämässä lisää. 

Vihreiden lappujen suuresta määrästä päätellen yksi suosikkikohteista oli Porin pienoismalli. Pienoismalli kuvaa Poria ennen viimeistä, vuoden 1852, paloa. Vihreiden lappujen suuri määrä vain vahvistaa näyttelytyöryhmän päätöstä säilyttää pienoismalli myös uudessa näyttelyssä.



Yleisö sai kirjoittaa tarralappuihin halutessaan myös kommentteja, joita olikin tosi mielenkiintoista lukea.  Suosikkikohteeseen, Pekkalan kauppaan, oli pistetty paljon vihreitä lappuja ja kirjoitettu poikkeuksellisen paljon ylistäviä kommentteja: ”Upea”, ”Aito paikka”, ”Nostalginen”, ”Kiva”, ”Ihana”, ”Ois kiva kyl päästä lähemmäs tiirailee…”, ”Hieno päästä lavasteisiin sisälle…”, Paras”, ”Aivan huippu!”  Pekkalan kauppa on ollut esillä jo vuodesta 1973 eli nykyisen museorakennuksen ensimmäisessä perusnäyttelyssä ja tulee myös uuteen perusnäyttelyyn.


Pekkalan kauppa on toiminut myös esikuvana lasten leikkipaikalle, Pikku-Pekkalalle. Pikku-Pekkala kauppaleikkeineen ja vaatteiden sovituspisteineen sai paljon hymynaamoja, sydämiä ja kehuja: ”Museon paras paikka!”  ”Tämmöset rekvisiitat on ain huippui”, ”Näit vois ol lisääki”.  

Melkein kaikista aiheista ja esittelytavoista löydettiin jotain hyvää ja samoissa vitriineissä oli sekä vihreitä että punaisia lappuja. Varsinaisia selkeitä inhokkikohteita oli yllättävän vähän. Vaikutti jopa siltä, että yleisö olisi mieluiten liimannut vain vihreitä lappuja ja palauttanut kaikki punaiset, minkä jotkut tekivätkin.

Mutta löytyi näyttelyssä myös kohteita, joita ei haluta enää uuteen näyttelyyn. Esimerkiksi Porin konepajan toimintaa esittelevästä vitriinistä sanottiin, että "Eikö tämä kannata keskittää Rosenlew-museoon”.  Toki Rosenlew-museo kertoo Konepajan historiasta havainnollisemmin, mutta kun Vesien sylistä Satakunnaksi -näyttely avattiin 2001, Rosenlew-museota ei ollut vielä perustettu.

Kun vihreät laput olivat loppuneet kesken, muutettiin punaisia lappuja vihreiksi. Esimerkiksi Ihmisen elämänkaari – näyttelyn Sigridin huone sai paljon vihreitä lappuja ja yhden ainoan punaisen. Punaiseen oli kirjoitettu: ”Meiltä loppui vihreät laput. Tämä lappu on vihreä. Aivan ihana”. Nuorena kuolleen Sigrid-tytön tarina koskettaa ihmisten tunteita ja Sigridin huone on ollut yksi museon suosikkikohteista.  


Keskikerroksen Tavaraketjut-osion asevitriinissä yleisö oli melko selkeästi jakanut vihreät ja punaiset eri puolille vitriiniä. Tästä voisi varmaan päätellä, että kiväärit eivät selvästikään ole esineinä yleisön mieleen kun taas miekoista pidetään. Syytä näin selkeään äänestyksen jakaantumiseen voi vain arvuutella, koska kukaan laputtajista ei ollut selittänyt päätöstään sanallisesti.

Vaikka laput hajaantuivat lähes koko näyttelyyn, nousivat selkeät suosikit ja inhokit esiin. Yleisö osallistui innokkaasti laputukseen ja kiitteli saadessaan kertoa mielipiteensä. Saimme myös lisävahvistusta siitä, mitkä kohteet säilytämme. Uutta näyttelyä suunnitellessamme huomioimme yleisön kommentit.
Sari, museoassistentti ja tiedottaja