perjantai 30. lokakuuta 2020

Aarrearkku täynnä Poria - John Englundin negatiivikokoelman digitointiprojekti

 

Porilaisen ammattivalokuvaajan John Englundin negatiivikokoelman digitointityö lähenee loppuaan tämän vuoden osalta. Päätin kokoelman digitoijana kirjoittaa lyhyen katsauksen tästä Satakunnan Museon digitointihankkeesta, jossa esittelen Englundin negatiivikokoelman sisältöä kuvineen sekä käytännön digitointityötä kokoelman parissa.

John Englund (1870–1929) oli Tukholmassa syntynyt ja siellä ensimmäiset oppinsa saanut valokuvaaja, joka Suomeen muutettuaan työskenteli ensin vuosia helsinkiläisissä kuvaamoissa (1887–1894) ennen muuttoaan Poriin (1894), jonne hän lopulta päätti oman kuvaamonsa perustaa.


John Englund 40-vuotiaana vuonna 1910. Kuva: John Englund / SatM.

Englundin kuvaamo toimi Porissa alkuun osoitteessa Itäpuisto 1 (1894–1903), mutta kuvaamo päätyi lopulta pysyvästi osoitteeseen Länsipuisto 17 (1903–1935). Englundilla oli myös sivuliikkeet sekä Reposaaressa että Vaasassa (1915–1929). John Englundin kuoleman jälkeen (1929) perustettiin yhtiö Oy John Englund Ab, jonka osakkaana toimi Johnin tytär Arla Englund. Yhtiön toiminta kuitenkin lakkasi vuonna 1935.


John Englundin kuvaamo. Pori, Länsipuisto 17. Talo purettiin vuonna 1995. Kuva: John Englund / SatM.

Negatiivikokoelma

Satakunnan Museon kokoelma sisältää arviolta noin 3000 negatiivia, jotka ajoittuvat Porin kuvaamon toimintavuosille 1894–1935. Toisin sanoen kokoelman viimeisimmät kuvat ovat 85 vuoden takaa ja vanhimmat negatiivit jopa 125 vuotta vanhoja! Tällä hetkellä Englundin kokoelman negatiiveista on digitoitu, luetteloitu ja pakattu valmiiksi noin 1300 kappaletta. Projektissa ollaan siis suunnilleen puolessa välissä, mutta suurin osa negatiiveista on vielä digitoimatta.

Kokoelmasta selvästi suurin osa, arviolta noin 90 % on lasinegatiiveja. Niiden lisäksi joukossa on muovimaisia filmejä, joiden materiaalina on ilmeisesti käytetty selluloosanitraattia. Negatiivien koot vaihtelevat hurjasti, pienimpien ollessa noin kämmenen kokoisia (8x8cm) ja isoimpien valtavia 40x50 senttimetrisiä lasilevyjä!

Huonokuntoisia tai osittain rikkinäisiä lasinegatiiveja kokoelmasta on arviolta noin 5–10 %, joista erittäin huonokuntoisia on muutama prosentti. Negatiiveissa ongelmana ei aina ole rikkinäinen lasi, vaan toisinaan negatiivien emulsio (kuvapinta), joka on ajan mittaan vaurioitunut tai alkanut irrota lasista. Ei toisaalta ihme, kun puhutaan yli sata vuotta vanhoista lasinegatiiveista – tämän vuoksi negatiivit olisi tärkeää saada digitoitua mahdollisimman nopeasti talteen!




Yläkuvassa esimerkki negatiivista, jonka emulsio on irtoillut. Alakuvassa Widbomin sukua. Kuvat: Tommi Järvensivu & John Englund / SatM.

Mitä sitten kokoelma pitää sisällään? Museolla on negatiivikokoelman sisällöstä hallussaan kuvaluettelo, josta käy varsin hyvin selville kokoelman sisältö pääpiirteittäin. En kuitenkaan alkanut sisällönanalyysia tai tarkempia laskelmia vääntämään, sillä lopullisen tarkemman arvion aika on sitten, kun projekti on saatu päätökseen. Päätin kuitenkin näppituntumalta tehdä suuntaa antavan arvion kokoelman sisällöstä, jonka parissa olen työskennellyt viimeiset kahdeksan kuukautta.

Kokoelman sisältö (arvio)

1.       Henkilökuvat (arviolta 40 %)

2.       Teollisuuskuvat (arviolta 25 %)

3.       Kaupunkikuvat (arviolta 20 %) 

4.       Muut (arviolta 15 %)

Selvästi suurin osa kokoelmasta on henkilö- ja ryhmäkuvia. Henkilökuvista löytyy kuvia esimerkiksi kaupungin varakkaista henkilöistä ja kauppiaista. Ryhmäkuvia löytyy esimerkiksi urheiluseuroista, soitto- ja palokunnista, yhdistyksistä, koululuokista sekä liikkeiden henkilökunnista että tehtaiden työläisistä. Suuri osa kuvista on otettu sisätiloissa, usein Englundin kuvaamossa, mutta myös ulkokuvia löytyy esimerkiksi tehtaiden työläisistä. Tästä kategoriasta löytyy myös paljon kuvia Englundista itsestään sekä hänen perheestään ja läheisistään. Suurin osa kokoelman henkilökuvista on vielä digitoimatta.


Kuvassa Porin Laivaveistämön eli Varvin työläisiä Aittaluodossa vuonna 1923. Kuva: John Englund / SatM.


Toinen suuri ryhmä on teollisuuskuvat. Teollisuuskuvia löytyy paljon etenkin Aittaluodosta sekä Konepajanrannasta. Kuvissa esiintyy niin sahalaitoksia (Seikku, Isosanta, Reposaari, Pihlava), voimalaitoksia (Porin ja Äetsän voimalaitokset), konepajoja (Porin konepaja) sekä paljon tehtaita, kuten Porin puuvillatehdas, sulfiittitehdas, laatikkotehdas, tekstiilitehdas, nahkatehdas ja paitatehdas. Teollisuuskuvista suuri osa on jo digitoitu.


Porin Aittaluodon sulfiittitehdas vuonna 1922. Kuva: John Englund / SatM.

Monen tavallisen kaupunkilaisen iloksi, kolmas suuri kokonaisuus on Porista otetut kaupunkikuvat. Kaupunkikuvissa on kuvattu pääosin Porin keskustan aluetta, paljon on kuvia esimerkiksi Etelärannasta, Porin sillasta, Hallituskadulta, Valtakadulta, Yrjönkadulta, Antinkadulta sekä tietysti Porin kauppatorista ja puistoakseleilta. Kuvia löytyy myös paljon liikkeistä ja myymälöistä, kuten kirjakaupoista, kahviloista, apteekeista, pankeista ja esimerkiksi Porin Kauppahallista.


Porin kauppahalli rakennusvaiheessa vuonna 1927. Kuva: John Englund / SatM.

Kirsikkana kakun päälle ovat Porin kirkon tornista otetut panoraamakuvat, joita käytettiin myös Satakunnan Museon julkaisemassa Kahden kuvan aika -valokuvateoksessa (2019), joka pääsi myös mukaan Suomen museoliiton ja ICOM:n järjestämään Vuoden museojulkaisu -finaaliin!

Englund on luultavasti ottanut kamerallaan kirkon tornista 360:n asteen kuvan Porista, mutta alkuperäisiä lasinegatiiveja ei valitettavasti todennäköisesti löydy aivan koko setistä. Tornista otettuja kuvia löytyy kuitenkin ainakin Hallituskatu – Eteläranta akselilta, Porin sillasta ja puuvillatehtaasta, Konepajanrannasta, Aittaluodon rannasta sekä Herralahdesta ja Porin viidennestä osasta. Useammasta kohtaa kuitenkin myös uupuu kuvia ja esimerkiksi valokuva, jossa näkyisi keskustaa ja kauppatoria puuttuu kokonaan. Englund on ottanut kirkon tornista kuvia myös eri vuosina, esimerkiksi Puuvillatehtaasta löytyy kuvia ainakin vuosilta 1898, 1913 ja 1927. Jää nähtäväksi, löytyvätkö tornikuvien puuttuvat palaset kuitenkin vielä myöhemmin negatiivikokoelmasta.


Pori kuvattuna Porin kirkon (nyk. Keski-Porin) tornista. Kuvausvuotta ei ole tiedossa. Kuva: John Englund / SatM.

Kokoelmassa on tietysti myös pienempiä (alle 5 %) kuvakokonaisuuksia. Merellisiä laiva- ja satamakuvia löytyi esimerkiksi Mäntyluodosta ja Reposaaresta mukavasti. ”Laivakuvissa” esiintyy usein purje- tai höyrylaivoja, veneitä, proomuja tai ruoppaajia. Purjehduskuvat purjeveneistä liittyvät usein porilaisen Segelföreningen i Björneborg -purjehdusseuran toimintaan. Satamakuvissa puolestaan esiintyy usein Mäntyluodon satamarakennuksia ja -nostureita. Erityisesti Reposaaresta otettuja kuvia oli yllättävän paljon kokoelmassa. Asiaa selittänee se, että Reposaaressa sijaitsi Englundin sivukuvaamo ja ilmeisesti myös heidän mökkinsä.


Kaksi miestä Hedenströmin purjeveneessä. Kuva: John Englund / SatM.

Yksityishenkilöiden, tavallisesti kaupungin varakkaiden henkilöiden asuntoja ja huviloita oli kuvattu kiitettävästi, niin ulkoa ja sisältä. Varakkaiden henkilöiden huonekuvissa huvittaa usein niiden yhtäläisyys. Lähes kaikkien asunnoista löytyvät samat elementit - kattokruunut, taulut, kuvioidut seinät ja lattiat sekä suuri määrä kukkia tai huonekasveja!


Apteekkari Sundblomin koti vuonna 1912. Kuva: John Englund / SatM.

Huonekalukuvat ovat yksi pienempi kokonaisuus, joka koostuu pääasiassa Ekwallin sänkytehtaan huonekalukuvista. Tämä kokonaisuus on tosin vielä digitoimatta. Muita pienempiä kokonaisuuksia ovat esimerkiksi sisällissota- ja sotilaskuvat, erilaiset piirustukset (laivoista ja rakennuksista) sekä nuottikuvat eli kuvat säveltäjien nuottipapereista.

Vaikkakin kuvat ovat pääosin Porista, niitä löytyy myös muualta nykyisen ja entisen Satakunnan alueelta, kuten Ulvilasta, Harjavallasta, Köyliöstä ja Äetsästä. Muutamia satunnaisia kuvia tuli vastaan myös Helsingistä, mutta ehdottomasti yllättävin kuvauspaikka oli Pölläkkälän kylä Äyräpäässä Karjalankannaksella, jossa aikanaan sijaitsi Ahlström Oy:n Suursaaren saha.


Äetsän voimalaitos vuonna 1923. Kuva: John Englund / SatM.

Kuten näistä esimerkeistä käy ilmi herra Englund kuvasi vähän kaikkea - eikä ihme sillä kuvaamo ehti toimia Porissa yli 40 vuotta! Kokoelman kuvissa korostuu usein selvästi harkitut kuvakulmat, sommittelut ja tekninen osaaminen. Monista kokoelman kuvista huomaa selvästi, että Englund on ohjeistanut kuvissa esiintyviä henkilöitä olemaan tietyssä paikassa tai asennossa kuvaushetkellä. Vaikkakin tietystä osasta kokoelmaa, esimerkiksi Rosenlewin teollisuuskuvista, välittyy tilaustyön historiallisesti tärkeä, mutta valokuvauksellisesti tylsähkö dokumentaarinen olemus, on Englund selvästi pyrkinyt valokuvauksessaan tiettyyn estetiikkaan ja monista kuvista kyllä huomaa, kuinka niiden kauneuteen on panostettu.


Erik, Hugo, Carl Wilhelm Rosenlew toimistossaan vuonna 1911. Kuva: John Englund / SatM.

Digitointiprojekt

Kerron vielä lyhyesti, kuinka negatiivien digitointi on suoritettu projektin yhteydessä.

Negatiivien digitointiprosessi on koostunut seuraavista päävaiheista: 

1.       Negatiivien valokuvaus

2.       Kuvankäsittely

3.       Luettelointi

4.       Pakkaaminen

Aluksi negatiivilaatikot etsitään hyllystä ja puhdistetaan kevyesti pölystä ilmapumpulla ja sudilla. Tämän jälkeen negatiivit kuvataan valopöydällä järjestelmäkameralla ja kuvat siirretään tietokoneelle. Tietokoneella kuville tehdään halutut muokkaukset kuvankäsittelyohjelmalla (Photoshop). Tämä vaihe sisältää pääasiassa kuvan suoristamisen, rajaamisen, negatiivin muuntamisen positiiviksi ja harmaasävyiseksi, tasojen säädön ja lopulta tallentamisen halutussa koossa ja tiedostomuodossa (TIFF).

Tämän jälkeen kuvat ladataan museon kokoelmanhallintajärjestelmään, jossa ne luetteloidaan. Luetteloinnissa järjestelmään syötetään kaikki negatiivista ja kuvasta saatava informaatio. Esimerkiksi negatiivista kirjataan ylös sen mitat, kunto ja materiaali, ja kuvasta sen kontekstitiedot eli mistä kuva on otettu, milloin kuva on otettu ja keitä henkilöitä kuvassa esiintyy. Tämän lisäksi kuvasta kirjataan ylös Yleisen suomalainen asiasanaston (YSA) mukaiset asiasanat (tehtaat, laivat, huonekalut yms.).

Lopuksi negatiivit pakataan happovapaasti paperisiin suojakuoriin ja arkistokansioihin, jonka jälkeen kansiot numeroidaan ja siirretään säilytykseen kylmiöön.


Digitoidut negatiivit pakattuna museon kylmiössä. Kuva Ville Nikander / SatM.

Englundin negatiivikokoelman digitointihanke jää toistaiseksi tauolle odottamaan uutta rahoitusta ja uuden kokoelmanhallintajärjestelmän käyttöönottoa. Toivottavasti hankkeelle löytyy jatkoa mahdollisimman pian.

Ville Nikander
Projektityöntekijä
Satakunnan Museo 

Katso ja lue lisää:

John Englundin digitoituja lasinegatiiveja Satakunnan Museon Finna-sivustolla

Amanuenssi Timo Nordlundin artikkeli: Sata vuotta pimennossa –valokuvaaja John Englundin valokuvat näkevät vihdoin päivänvalonpoikkeustilasta huolimatta


torstai 8. lokakuuta 2020

Mullankaivajat Porin metsässä – kokemuksia arkeologisilta kaivauksilta

Lukuvuosi oli vasta alkamaisillaan pitkän kesäloman jälkeen, kun joukko Porin suomalaisen yhteislyseon lukiolaisia marssi synkkään ja pimeään Porin metsään. Kymmenpäisellä lukiolaisten joukolla oli edessään merkittävä tehtävä, sillä vehreiden saniaisten ja vanhojen puiden suojassa makasi jäänteet Saksan ilmavoimien unohdetusta sodanaikaisesta huoltotukikohdasta – tavoitteena oli viimein selvittää, mitä kaikkea maan uumenista paljastuisikaan.

Alla olevissa kirjoituksissa opiskelijat Laura Lehtinen ja Emma Rosenlöv kertovat kokemuksistaan arkeologeina Suomen Kulttuurirahaston tukemassa Mullanakaivajat-hankkeessa. Satakunnan Museon ja Porin suomalaisen yhteislyseon lukion toteuttamassa hankkeessa opiskelijat osallistuivat Porin sota-ajan tutkimukseen arkeologisilla kaivauksilla sekä suunnittelivat aihetta käsittelevän pienoisnäyttelyn, joka on nähtävissä Satakunnan Museossa 3. tammikuuta 2021 saakka.

Lukiolaiset työn touhussa. Kuva: Teemu Väisänen, SatM.

Arkeologian jäljillä Porin metsässä

Viime keväänä saimme tiedon Satakunnan Museon kanssa yhteistyössä pidettävästä kurssista, jonka aikana opiskelijat saisivat osallistua mukaan arkeologisiin tutkimuksiin ja samalla oppia uutta paikallishistoriasta sodan ajalta. Kurssin aluksi kokoonnuimme kuulemaan faktoja arkeologisen tutkimuksen periaatteista ja tutkimusmenetelmistä, joiden pohjalta kokoonnuimme Porin metsässä ja aloitimme kaivaukset.

Perjantai — Innostuneet kaivajat

Opastuksen jälkeen pääsimmekin nopeasti tositoimiin eli kaivamaan maata arkeologisilla menetelmillä. Kaikki saivat hoitaakseen oman alueen, jota alettiin kaivamaan 10 senttimetrin syvyisissä kerroksissa, tasokaivauksena. Ainakin itselleni kaivaustapa tuli yllätyksenä, sillä neliömetrin kokoinen alue tuntui itsessään pieneltä, mutta nopeasti työn aloituksen jälkeen selkeni, että pieneltäkin tuntuvalta alueelta voi tulla paljon löytöjä ja kaivamista siinäkin riittää.

Osa kaivajista alkoi löytämään tuota pikaa löytöjä maan pintakerroksesta. Löydöt selvästikin lisäsivät motivaatiotamme ja ilmassa leijui yksinkertainen ajatus: “Haluan löytää jotain hienoa”. Kuten arvata saattaa, löytöjä ei tietenkään tule koko ajan ja tasaisesti, jonka takia kaivauksiin ei välttämättä aina jaksanut keskittyä sata lasissa. Pidimme kuitenkin ruokataukoja, joiden aikana pieni väsähtäminen karisi pois harteilta.

Maa-aines, jonka olimme keränneet ämpäreihin, siivilöitiin, jottei pienimmätkään sota-ajan aarteen menneet sivu suun. Kaivauksen kohteeksi oli valikoitunut käyttötarkoitukseltaan mysteerinä ollut saksalaisten parakkirakennus, jonka historiaa lähdimme innostuneesti selvittämään kaivausten avulla. Maan pinnalla näkyi jo ennen kaivausten aloittamista Porin Matti ja kaivausalueemme ulkopuolella näkyi muutamia tiilirakennelmia. Löysimme ensimmäisenä kaivauspäivänä joitakin pienempiä löytöjä, jotka keskittyivät enimmäkseen Porin Matin ympärille.

Lauantai — Löydöistä energiaa

Kaivauksemme jatkuivat myös viikonloppuna, jolloin kaivausaluettamme laajennettiin osittain löytöjen vähäisyyden takia. Innostunut kaivausporukkamme sen kun vain jatkoi löytöjen tekemistä. Lauantaina maan katveista paljastui muun muassa epäillyn vanhan bensatankin osa ja letkua.

Ryhmämme oli kaiken kaikkiaan innostunut löytämään historiallisesti merkittäviä esineitä ja tunnelma kaivauksilla vaihteli aarteiden löytymisen kanssa korreloiden. Sota-ajan tuntua toivat yläpuolellamme lentelevät lentokoneet ja lähellä olevan ampumaradan luota kantautuvat äänet. 

Sunnuntai — Viimeistä kaivauspäivää viedään

Viimeisenä kaivauspäivänämme jakaannuimme mielenkiintomme mukaan joko jatkamaan alkuperäistä kaivauskohdettamme tai tekemään pistoluontoisia kaivauksia metallinpaljastinta apuna käyttäen toiveena löytää vaikka vanha roskakuoppa täynnä aarteita. Löysimme muun muassa vanhaa keramiikkaa, lukon, hammastahnatuubin sekä kyltin. Keramiikan joukossa oli myös astioiden palasia, joiden leimat viittasivat neuvostoliittolaiseen tehtaaseen. Jälkitöiden yhteydessä selvitämme lisää, mistä ja toivottavasti myös miten, se on päätynyt Porin metsään.

Kaivauksille osallistuminen oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kokemus. Kurssille oli matala kynnys lähteä koulun kautta ja oli mukavaa saada vastapainoa tavalliselle lukemiselle. Kaivaminen itsessään oli palkitsevaa ja mielenkiintoista. Oli kiva päästä opiskelemaan historiaa ihan uudella tavalla, käytännön kautta.

Laura Lehtinen

Kaivettu maa siivilöitiin, jotta yksikään löytö ei katoaisi. Kuva: Teemu Väisänen, SatM.

Arkeologian tunnelmaa 

Kaverini koulussa mainitsi Mullankaivajat -kurssista ja mielenkiintoni heräsi heti. Ajattelin, että se saattaisi olla mielenkiintoinen kurssi, jolle oli helppo osallistua koulun kautta. Mielenkiintoisimmalta kurssilla kuulosti arkeologia ja kaivaukset, mutta myös sotahistoria.

Osallistuin kurssille ja mielenkiinnolla odotin, mitä tulee vastaan. Osallistuessani en tiennyt, että tulemme tekemään Satakunnan Museoon näyttelyn kaivamistamme esineistä. Kun sain tietää asiasta kuulosti innostavalta, että saamme itse tehdä näyttelyn. En usko, että kovinkaan moni pääsee tekemään näyttelyä museoon. Hieman mietitytti, miten tulemme pärjäämään pienen porukan kanssa, mutta tekemistä on ainakin riittänyt jokaiselle ja kaikki on sujunut hyvin. Pienellä porukalla olemme saaneet tehtyä tehokkaasti töitä. 

Kaivauksille lähdin iloisin mielin ja kiinnostuneena, mitä kaikkea sieltä saattaisi löytyä, mutta mietin myös vaihtoehtoisesti mahdanko löytää mitään. Ensimmäisenä päivänä pääsimme vasta arkeologian ja kaivamisen makuun. Emme olleet kovinkaan kauan kaivauksilla, eikä ensimmäinen päivä ollut erityisen tuottoisa, muutamia esineitä kuitenkin löytyi. 

Toisena päivänä pääsimme jo kunnolla työn touhuun ja tavaraa alkoi myös löytymään. Testasimme pienellä metallinpaljastimella, missä kohtaa maata metallia on ja, kun paljastin alkoi piippaamaan, aloimme kaivamaan kiinnostuneina, mitä sieltä mahtaa löytyä. Välillä löytyi nauloja, joita tulikin useampaan kertaan. Välillä maasta löytyi jotain erikoisempaa, ja silloin heräsi mielenkiinto vielä enemmän ja kaivamista ei olisi millään halunnut lopettaa ennen, kuin näkee, mitä maan alta paljastuu.

Kolmas ja viimeinen päivä oli myös mielenkiintoinen. Menimme kaivamaan koekuoppiin ja saimme testata metallinpaljastimella, missä metallia on, ja sitten kun omasta mielestä löytyi hyvä kohta, niin alettiin kaivamaan. Se oli kivaa vaihtelua alkuperäiseen kaivausalueeseen. Kiertelimme myös muutamia sota-ajan kohteita, kuten sirpalesuojia. Kaivamisen välissä oli mukava vähän käydä kävelemässä ja katselemassa mielenkiintoisia kohteita.

Kaivaminen oli mielestäni kivaa, välillä tietenkin oli hieman raskasta, kun oltiin kaivettu kauan. Välillä myös tuntui siltä, että ei sieltä maasta löydy mitään, jolloin motivaatiota kaivamiseen ei ollut niin paljoa. Heti kun vaikutti siltä, että vastassa on metallia, niin motivaatio kasvoi ja kaivamista jaksoi taas jatkaa.

Olen oppinut kurssin aikana paljon. En tiennyt ennen tätä kurssia, millaista on arkeologisilla kaivauksilla, mutta nyt olen nähnyt ja saanut itsekin osallistua kaivamiseen. Olemme kierrelleet ympäri Poria sotaan liittyvissä kohteissa, kuten Rosenlew-museon väestönsuojassa, hautausmaalla ja kohteissa, joita on pommitettu. Myös Porin suomalainen yhteislyseo, jossa opiskelen, on ollut pommitusten kohteena. Koulu toimi sotasairaalana silloin. Samalla, kun kiertelimme kohteita, saimme opastusta ja paljon tietoa sotahistoriasta Porissa.

Olen tyytyväinen, että osallistuin kurssille, tämä on ainutlaatuinen kokemus. Hienoa, että tällainen on päätetty järjestää. Saamme hyvää opetusta ja työntekijät ovat kiinnostuneita kurssin pitämisestä.

Emma Rosenlöv

Koekuopasta löytyi myös saksankielinen kyltti. Kuva: Teemu Väisänen, SatM.