Muinaisjäännösretkeilyä ja arkeologisia ajatuksia

Toukokuun aurinkoiset säät ja museon arkeologisen retken valmistelu houkuttivat lähtemään kierrokselle Satakunnan hienoille muinaisjäännöksille. Samalla pieni arkeologi-iskuryhmämme mietiskeli tulevan perusnäyttelyn teemoihin sopivia tapoja käsitellä maakunnan rikasta esi- ja varhaishistoriaa. Aineistosta ei ole pulaa, sillä Satakunnan Museon arkeologinen kokoelma on monipuolinen ja mielenkiintoista kerrottavaa olisi paljon. Muinaisjäännökset ovat tietysti hienoimpia paikalla koettuina, mutta toisaalta museossa on mahdollista esittää paljon sellaista, jota silmä ei enää maisemassa tavoita.

Valkovuokkoja ja rautakautisia röykkiöitä Euran Harolassa. 

Satakunnan esihistorian laaja ja kattava esittely perusnäyttelyssä on tärkeää, sillä monille museo on edelleen juuri se paikka, jossa kaikki tieto vanhoista asioista on löydettävissä.  Me voimme myös hyvällä omallatunnolla keskittyä oman alueemme esihistoriaan ja painottaa erityisesti Lounais- ja Länsi-Suomessa esiintyneitä ilmiötä ja kulttuuripiirteitä. Muualla Satakunnan arkeologiaa ei laajasti esitellä. Koulujen historian opetuksessa esihistoriaa käsitellään vain vähän ja usein paikallisuutta huomioimatta.  Museovierailu voi avata silmät aivan uudenlaiseen oman ympäristön tarkkailuun.

Uudessa perusnäyttelyssä tavoitteenamme on tehdä esihistoria eläväksi ja tuoda se lähelle arkipäivää. Satoja tai jopa tuhansia vuosia vanhat kiviesineet vitriinissä eivät kuitenkaan yksinään riitä, niiden tarinat pitää myös kertoa. Toisaalta menneisyyteen ja erityisesti arkeologiaan liittyy aina hitunen seikkailua ja salaperäisyyttä. Sellaista pitäisi löytyä museostakin. Uusi tekniikka antaa paljon mahdollisuuksia, mutta erityistehosteissa museo ei voi kilpailla elokuvastudioiden ja pelitalojen kanssa. Elämyksellisyys täytyykin rakentaa muista lähtökohdista.

Harjavallan Kuumoonmäen monumentaaliröykkiöstä kerrotaan löydetyn pronssisapelin ja ihmisen luurangon...

ja tarinan mukaan Kaunismäen hiidenkiukaita vartioi suuri käärme.

Monille ihmisille aitojen esihistoriallisten esineiden näkeminen on kuitenkin näinä virtuaaliaineistojen aikoina jo sinällään elämys.  Usein koululaisryhmästä kuuluukin kysymys:"onko se ihan oikea?"

Leena / arkeologi