Blogisarjassamme 'Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin' esittelemme Suomen tyylikaudet ja niihin ajoittuvia esineitä Satakunnan Museon kokoelmista. Julkaisemme yhden tyylikauden kerrallaan, kolme joka viikko, ja nyt on vuorossa rokokoo.
Rokokoo
Rokokoo syntyi Ranskassa 1700-luvun alussa, mutta alkoi vaikuttaa Suomessa vasta 1750-luvulla. Ranskassa rokokoo tunnetaan Ludvig XV:n tyylinä (kuningas Ludvig XV, 1710-74). Tyylikausi on saanut nimensä rocaillesta eli simpukasta pääornamenttinsa mukaan. Rokokoon tunnusmerkkejä simpukan lisäksi ovat kukat, kaappien jousenkaaren muotoiset yläsarjat sekä tuolien ja pöytien loivat S-kirjaimen muotoiset eli “cabriolet”-jalat.
Tyylissä ilmeni keveys, sirous, eleganssi, epäsäännöllisyys, oikullisuus sekä yllätyksellisyys. Sinä aikana ihailtiin maalaiselämää, jonka vuoksi koristeaiheet, värisävyt ja muodot otettiin pääasiassa luonnosta. Luonnonpalvonnan ansiosta tällöin myös Suomeen tulivat ensimmäiset maisemamaalaukset sekä kiinalaishenkiset kangastapetit temppeleineen, torneineen, puineen, ihmishahmoineen, nauhoineen ja köynnöksineen. Kiinaa pidettiin tämän ajan maallisena paratiisina.
 |
| Tuntematonta ylhäisömiestä esittävä muotokuva rokokoon alkuvuosilta, jolloin suuret peruukit ja runsaat kravatit olivat vielä muodissa. Kehyksissa näkyy rokokoon keveys, runsas kultaus ja koristelutyyli. Maalaus on Forspyyn rustitilalla Kokemäeltä. Tila ollut De la Gardie-suvulla ainakin vuodesta 1681 alkaen, jolloin sitä hallitsi kreivi Akseli Julius De la Gardie, ja sama suku hallitsi tilaa vuoteen 1755 saakka. Satakunnan Museon kokoelmat. |
 |
| Rokokoomuodin kehittyessä miesten vaatetus muuttui linjakkaammaksi ja kevyemmäksi, ja raskaita peruukkeja ei välttämättä enää käytetty. Tuntemattoman mieshenkilön muotokuva on maalattu 1760/70-luvulla. Satakunnan Museon kokoelmat. |
 |
| Silkkinen kevyesti pehmustettu, tikattu ja reunoiltaan hopeisella metallilankapitsillä koristeltu lompakko 1760-luvulta. Päällisivuilla hopeisin paljetein ja metallilangoin kirjaillut kukkakuviot, sisätaskuja koristaa hopea- ja silkkilangoin tehdyt monogrammi ja Blåfield-aatelissuvun vaakuna. Lompakko on kuulunut suvun tunnistamattomalle miesjäsenelle ja se on peräisin Ahlaisista. Satakunnan Museon kokoelmat. |
 |
| 1770-luvun alussa maalattu muotokuva esittää Anna Charlotta Schröderheimia, os. von Stapelmohria (s. 1754 - k. 1792). Anna oli Kustaa III:n hovin kaunottaria, mutta joutui epäsuosioon terävän kielensä takia. Anna on esitty ranskalaistyyliseen vaateparteen puettuna, kaulassaan musta silkkinauha ja korkeassa kampauksessaan sisäpäähine. Soittimet, kuten tässä luuttu, viittasivat kohteensa sivistykseen ja asemaan vapaana työnteosta. Tekijä tuntematon, Satakunnan Museon kokoelmat. |
 |
| Viuhka 1700-luvun kolmannelta neljännekseltä. Ludvig XVI- tyylinen kepeä idealisoidun maalaiselämän kuvaelma on kaarevalle paperille painettu grafiikkalehti, joka on väritetty akvarellimaalauksin. Ruoteet ovat luuta. Satakunnan Museon kokoelmat. |
 |
| Hopeakorvakorut, joissa timantteja imitoivat viistehiotut lasit. Korvakoruissa toistuu rokokoon kukka-aihe. Satakunnan Museon kokoelmat. |
 |
| Talonpoikaisnaiset yhdistivät kansanomaiseen pukeutumiseensa rokokoon muotikankaita erityisesti tykkimyssyissä. Suodenniemenläinen myssy on päällystetty beigepohjaisella värikkäästi suurikokoisien kukkakuvion kudotuin broseerauksin. Tykkimyssy on esillä perusnäyttelyssämme, Satakunnan Museon kokoelmat. |
Rakennukset ja sisustus
Rokokoo esiintyi myös arkkitehtuurissa. Uranuurtajana Suomessa oli ruotsalainen yli-intendentti Carl Hårleman. Suurin uutuus rakennuksissa oli ranskalainen eli mansardikatto. Tällaisen taitetun katon alle mahtui useita ullakkohuoneita. Rakennuksen suosituksi väriksi tuli harmaa, uutuutena keltainen eli okra. Rokokoon tyypillisiä keksintöjä olivat myös isot ikkunat, jolloin huoneet tulivat valoisammiksi, samalla sisustuksen värit vaalenivat ja kirkastuivat.
 |
| Suomen arkkitehtuurin uranuurtajan, ruotsalaisen arkkitehdin, yli-intendentti Karl Hårlemanin (1700-53) muotokuva. Tekijä tuntematon, Satakunnan Museon kokoelmat. |
Aikakausi suosi kehyksiä, ornamenttiryhmiä sekä listoja. Rokokoon aikana syntyivät myös monet kodikkuutta, mukavuutta ja käytännöllisyyttä tavoittelevat sisustus- ja tapakulttuurin muodot. Vuonna 1767 kaakeliuunin kiertävän hormiston keksiminen sekä leveämpien irtainten huonekalujen käyttöönotto olivat huomattavia uutuuksia. Peilitkin olivat tärkeitä sisustuselementtejä. Ne tasoittivat ikkunaseinillä valoeroa ja muualle sijoitettuna heijastivat ulkotilaa tuoden puutarhan sisälle.
Vauras väestö tapetoi seinänsä kultanahka- tai verkanahkatapetein. Kiertävät maalarit voivat myös maalata salien seinille taulumaisia kangastapetteja. Englannissa keksittiin jo 1720-luvulla painetut paperitapetit ja hieman myöhemmin ensimmäiset tapettimanufaktuurit perustettiin myös Suomeen.
Verhot kappoineen ommeltiin yksivärisistä tai raidallisista kankaista ja reunoja somistivat hapsukoristeet. Aikakauden lopulta on tietoja myös rullaverhoista. Vähitellen lattioille alkoi ilmestyä mattoja, jotka aluksi olivat kesäkäyttöön tarkoitettuja kotikutoisia kapeita käytävämattoja. Valonlähteinä toimivat kyntteliköt, mutta myös kristallikruunut tunnettiin. Pöydille ilmestyivät liinat.
Huonekalut
Huonekalut sulautuivat kokonaisuuteen. Myös monet huoneet sisustettiin tietyn päävärin sävyihin. Sohva oli rokokoon tärkeimpiä huonekaluja. Päällysmateriaalina käytettiin villakangasta, nahkaa ja pellavaa. Puuosat maalattiin helmenharmaiksi, keltaisiksi, vaaleanpunaisiksi, sinisiksi tai vihreiksi. Materiaalina käytettiin myös visakoivua tai lepänjuurta.
 |
| Konsolikello muodostuu pöytäkellosta ja seinäkonsolista. Oheinen ranskalaismallinen konsolikello on päällystetty kilpikonnanluulla. Koneiston on valmistanut hollantilainen Adolf Nevir vuonna 1749. Satakunnan Museon kokoelmat. |
 |
| Rokokooajan muotihuonekalu oli kaarevalinjainen kolmilaatikkoinen lipasto. Tukholmassa toimi lukuisia taitavia puuseppiä, jotka olivat omaksuneet rokokoon vaativan muotokielen puu-upotus- eli intarsia- ja polttokullattuine messinkikoristeineen. Lipasto on esillä perusnäyttelyssämme, Satakunnan Museon kokoelmat. |
 |
| Varhaisrokokootuoli on englantilaisvaikutteinen ja ajoittuu 1700-luvun alkuun. Selusta on korkea. Etusarjassa on jousenkaariaihe ja etujalat kaartuvat. Istuin on kiinteästi pehmustettu ja nahalla verhoiltu. Satakunnan Museon kokoelmat. |
 |
| Talonpoikaistuoleissa on harvoin rokokoovaikutteita, koska kokonaan kaartuvia muotoja oli vaikea toteuttaa. Satakunnan Museon kokoelmat. |
Uusia huonekalutyyppejä keksittiin. Sellaisia olivat mm. konsolipöytä-peiliyhdistelmät, toaletti- ja yöpöydät, kirjoituslipastot, nurkkakaapit, mahapiirongit, peilit ja peililampetit. Suomalaista talonpoikaisrokokoota edustavat pääasiassa kaappikellot, kaapit sekä tuolit.
 |
| Pohjanmaalta peräisin oleva nurkkakaappi. Maalauskoristelu oli talonpoikaiskaappien huomattavin rokokoopiirre. Tyylin kiemuraiset koristeet olivat puutöinä vaikea jäljitellä, joten maalauksilla korvattiin se, mitä puusepäntaidoilla ei saavutettu. Satakunnan Museon kokoelmat. |
 |
| Toinen rokokootyylinen talonpoikaiskaappi Pohjanmaalta. Satakunnan Museon kokoelmat. |
Esineistö
1700-luvun Suomessa vallinneista iso- ja pikkuvihojen aiheuttamista lama-ajoista huolimatta rokokoo alkoi esiintyä kartanoissa, pappiloissa sekä länsirannikon varakkaissa porvariskodeissa, joihin alettiin hankkia huonekalujen lisäksi kulta- ja hopeaseppien tekemiä lusikoita, kahvikannuja, kermakoita, sokerikoita sekä kynttilänjalkoja.
 |
| Messinkinen rokokookynttilänjalka Nakkilasta, Satakunnan Museon kokoelmat. |
Itä-Intian kauppakomppanioiden laivat toivat kiinalaista posliinia Eurooppaan, kunnes vuonna 1709 saksalainen Johann Böttger keksi posliinin valmistusmenetelmän. Siitä syntyi Meissenin posliinitehdas. Sini-valkoisen posliinin lisäksi oli moniväristä posliinia sekä fajanssiastioita. Kuvioina suosittiin puutarha- ja maisema-aiheita. Suomen ensimmäinen keramiikkatehdas alkoi toimia Helsingin Herttoniemessä vuonna 1762. Parhaiten oikeuksiinsa rokokoon muotoilu pääsi hopeaesineissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti