Satakunnan Museon blogi: Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin: Funktionalismi (1930-1940 -luvut)

Blogisarjassamme 'Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin' esittelemme Suomen tyylikaudet ja niihin ajoittuvia esineitä Satakunnan Museon kokoelmista. Tyylikausia on yhteensä yksitoista, ja julkaisemme yhden tyylikauden kerrallaan, kolme joka viikko. Nyt esitysvuorossa on funktionalismi.

Funktionalismi

1920-luvun lopulla klassismin ja art deco-tyylin jälkeen Suomeen levisi uusi historiallisista tyyleistä vapaa suuntaus, funktionalismi. Tasa-arvoisemmaksi muuttuneelle yhteiskunnalle haluttiin luoda asianmukaiset puitteet. Tarkoituksenmukaisten ja huokeiden käyttöesineiden valmistamiseksi pyrittiin suunnittelu ja koneellinen valmistus sopeuttamaan toisiinsa. Muotoilun lähtökohtana oli esineen tehtävä eli funktio.

Funktionalismin muotokielen, teorian ja ideologian kehittäjinä toimivat saksalainen Bauhaus-koulu, hollantilainen De Stijl-ryhmä ja ranskalais-sveitsiläinen Le Corbusier. Suomessa ideologia esittäytyi ensimmäistä kertaa vuoden 1930 taideteollisuusnäyttelyssä Helsingin taidehallissa.

Arkkitehtuuri

Asuntotuotannon piti ratkaista sosiaaliset ongelmat ja tuottaa hyviä ja halpoja asuntoja vähävaraisille. Asuntoihin piti saada mahdollisimman paljon auringonvaloa. Seinäpinnat tehtiin valoa heijastaviksi ja helposti puhdistettaviksi, jolloin syntyi valkoinen funktionalismi. Ympäristö haluttiin tehdä puhtaaksi, terveelliseksi, valoisaksi ja raikkaaksi. Terveydestä ja ruumiinkulttuurista tuli uuden tulevaisuuden vertauskuvia. Uudet rakennustekniikat ja materiaalit kuten teräs, betoni ja lasi, laskivat kustannuksia, mutta niitä käytettiin myös esteettisistä syistä. Ne ohjasivat myös käyttämään rakennuksissa suoria viivoja ja muotoja.

Alvar Aallon yksi maineikkaimmista rakennus- ja sisustussuunnitelmista on Villa Mairea (1939) Noormarkussa. Aalto itse totesi suhtautuvansa Villa Maireaan kuin koelaboratorioon, jonka sinänsä ylellisiä ratkaisuja voitaisiin käyttää myöhemmin suuren yleisön tarpeisiin. Kuva vuodelta 1961. Kuvaaja: Sven Raita, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Villa Mairean pihamaata kuvattuna vuonna 1972. Kuvaaja: Pertti Lahtinen, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Sisustus

Sisustus haluttiin saattaa sopusointuun talon yleisen arkkitehtuurin kanssa. Tavoitteena oli sisustaa asukkaan tarpeiden eikä edustavuuden mukaan. Suomalaista funktionalismia leimasi kolme perustyyppiä: Alvar Aallon taivutetusta puusta tehdyt kalusteet, tehdasvalmisteiset teräsputkikalusteet ja suoralinjaiset sarjavalmisteiset kalusteet.

Kampauspöytä. Kevyistä ja hygieenisistä teräsputkikalusteista tuli suosittuja myös partureissa ja kampaamoissa. Satakunnan Museon kokoelmat.

Teräsputken käyttö mullisti tuolisuunnittelun. Kevyissä ja yksinkertaisissa huonekaluissa oli viitteitä koneromantiikasta, käytettiin kiiltäviä pintoja ja mustaa väriä. Funkistyyli levisi nopeasti ravintoloihin, kahviloihin ja muihin julkisiin tiloihin. Sodan jälkeisen asuntopulan aikana erityisen suosittuja olivat teräsputkirunkoiset joustinsängyt, hetekat. Pienemmissä kodeissa, joissa ei ollut erillistä makuuhuonetta, heteka toimi tavallisesti päivisin sohvana ja levitettiin iltaisin parivuoteeksi.

Suunnitellessaan Paimion parantolaa arkkitehti Alvar Aalto alkoi kehitellä ideaa funktionalistisesta istuimesta, jossa kylmä teräsputkijalka olisi korvattu lämpimämmällä puulla. Suosikiksi nousi taivutettu vaneri, joka kävi erityisen hyvin tuolinistuimiin. Maailmansotien välisenä aikana Suomi oli maailman johtava vanerin tuottaja, joten ulkomaan viennille Aallon Paimio-tuolista ja muista maineikkaista istuimista oli iso apu.

Alvar Aallon 1932 suunnittelemassa nojatuolissa on laminoidusta vanerista taivutettu joustava jalka- ja käsinojarakenne. Satakunnan Museon kokoelmat.

1940-luvulla sota-aika tukahdutti uudistuspyrkimyksiä. Pakostakin suosittiin yksinkertaisia materiaaleja ja muotoja. Raaka-ainepulaa pyrittiin korvaamaan soveltamalla saatavissa olevia materiaaleja uudella tavalla teollisuuden käyttöön, esimerkiksi paperikankaasta tehtiin verhoja, matkalaukkuja ja kenkien päällisiä.

1940-luvun yksinkertaisessa nojatuolissa on kaartuvat käsinojat ja paperikankainen verhoilu. Paperikangasta käytettiin korvaamaan miltei kaikkia kangastyyppejä ja käyttötarkoituksia.

Taidetekstiilien suunnittelussa 1930-luvulla funktionalismi näkyi lähinnä uudenlaisena sommitteluna sekä uusina kuvioina ja koristeaiheina. Kuvakudoksissa, karvalankamatoissa ja ryijyissä suosittiin geometrisia aiheita sekä voimakkaasti tyyliteltyjä ihmis- ja eläinfiguureja. Uusia vaikutteita saatiin aikakauden kuvataiteesta, kubismista ja futurismista, joiden tyylittelevä aiheen käsittely soveltuikin hyvin perinteiseen kudontatekniikkaan.

Ryijytekniikalla toteutettu sisustustyyny. Satakunnan Museon kokoelmat.

Ajalle tyypillinen koristelu ja muotokieli on tässä pienessä sohvatyynyssä toteutettu ristipistotyönä. Satakunnan Museon kokoelmat.

Funktionalismin tyylejä edustavia keinutuolinmattoja ja penkkienpäällisiä. Vasemmalla oleva suo ja kurjet-aiheinen keinutuolimatto on saanut nykyajan pikseligrafiikkaa muistuttavan kuutiotyylittelyn, keskimmäisessä keinutuolinmatossa on tyypillisiä geometrisiä kuvioita kuten kolmioita ja vinoruutuja, ja lähempänä 1950-lukua tehty väritykseltään ja kuvioiltaan kevyempi penkinpäällinen. Satakunnan Museon kokoelmat.

Pieni ryijy 1940-luvulta lastenhuoneen seinältä Porista. Leveiden geometrisesti kuvioitujen kehysten sisällä on toistuvana kuva-aiheena matkustaja nähtävästi poron vetämässä reessä. Satakunnan Museon kokoelmat.

Ester Ax suunnitteli vuonna 1931 Wettenhoffille ryijymallin 'Pyhä Yrjänä', jossa näkyvät funktionalismille ominaisia muotoja ja värimaailmaa. Ryijy oli 1930-luvulla yhtiön suosituin malli, jonka suosio kesti aina 1950-luvulle asti. Tämä ryijy on valmistettu Porissa vuonna 1938 Axin mallin mukaan. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kookkaassa villaisesta karvalangasta puuvillaloimeen kudotussa lattiamatossa on harmaa- ja ruskeasävyinen kuviointi. Satakunnan Museon kokoelmat.

Philipsin radio mallia 930A on valmistettu vuosina 1931-32. Radiota kutsuttiin myös katedraalityypiksi sen muodon vuoksi. Mustat koristeosat, -kehykset ja nupit ovat muovia, mustaksi maalattu alaosa kuitenkin puuta. Radio on peräisin Vuorenmaan liikkeestä Porista. Satakunnan Museon kokoelmat.

Jalkalamppu 1930-luvulta. Se edustaa vähän kodikkaampaa ja koristeellisempaa funktionalismia kuin mitä aikakauden tyylipuhtaat suoralinjaiset huonekalut. Puinen varsi on sorvattu ja lakattu. Muovista ja kankaasta valmistetun varjostimen reunat ovat poimutetut ja aaltoilevat. Lamppu on peräisin Porista. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kattolamppu 1920-luvulta, joka edustaa myös kodikkaampaa versiota funktionalismista. Varjostimet ovat vaaleankellertävää lasia, ja valaisimen runko messinkiä. Lamppua on käytetty ja se on peräisin Satakunnan Museon Hallituskadun rakennuksen naapurikiinteistöstä. Satakunnan Museon kokoelmat.

Lasi ja keramiikka

Arabian posliinitehdas oli 1930-luvulla tehokas tuotantolaitos, jossa oli yli tuhat työntekijää. Astiat halpenivat ja niiden valikoima supistui. Käyttöesineissä koristeina suosittiin raitoja ja keveitä kukka-aiheita. Toisaalta alettiin myös panostaa uniikkituotteisiin. Yksinkertaiset, lämminhenkiset taide-esineet soveltuivat funktionalismin ihanteisiin, mikä merkitsi keramiikalle uutta kukoistuksen aikaa. Vuonna 1932 perustetulla Arabian tehtaan taideosastolla tehtiin veistoksia, maljakoita ja vateja sekä koristeltiin keramiikkaa.

Kukkakoristeinen kannu on ollut Arabian tuotannossa vuosina 1932-1949. Satakunnan Museon kokoelmat.

Karhula Osakeyhtiö ja Iittalan lasitehdas järjestivät vuonna 1932 kilpailun uusien lasimallistojen aikaansaamiseksi. Erityisesti puristelasisarjassa pyrittiin yhdistämään edullinen sarjatuotantomenetelmä käytännölliseen, mutta esteettisesti korkeatasoiseen lasimuotoiluun. Sarjassa toisen palkinnon sai Aino Aallon suunnittelema lasisto ”Bölgeblick”, jonka selkeät muodot sekä koristelu noudattivat funktionalismin ihanteita. Koristelun vaakarihlaukset peittivät puristelasimassan mahdolliset epäpuhtaudet. Myöhemmin lasit nimettiin uudelleen Aalloksi, ja ne voittivat kultamitalin Milanon vuoden 1936 triennaalissa.