Aarrearkku täynnä Poria - John Englundin negatiivikokoelman digitointiprojekti

 

Porilaisen ammattivalokuvaajan John Englundin negatiivikokoelman digitointityö lähenee loppuaan tämän vuoden osalta. Päätin kokoelman digitoijana kirjoittaa lyhyen katsauksen tästä Satakunnan Museon digitointihankkeesta, jossa esittelen Englundin negatiivikokoelman sisältöä kuvineen sekä käytännön digitointityötä kokoelman parissa.

John Englund (1870–1929) oli Tukholmassa syntynyt ja siellä ensimmäiset oppinsa saanut valokuvaaja, joka Suomeen muutettuaan työskenteli ensin vuosia helsinkiläisissä kuvaamoissa (1887–1894) ennen muuttoaan Poriin (1894), jonne hän lopulta päätti oman kuvaamonsa perustaa.

John Englund 40-vuotiaana vuonna 1910. Kuva: John Englund / SatM.

Englundin kuvaamo toimi Porissa alkuun osoitteessa Itäpuisto 1 (1894–1903), mutta kuvaamo päätyi lopulta pysyvästi osoitteeseen Länsipuisto 17 (1903–1935). Englundilla oli myös sivuliikkeet sekä Reposaaressa että Vaasassa (1915–1929). John Englundin kuoleman jälkeen (1929) perustettiin yhtiö Oy John Englund Ab, jonka osakkaana toimi Johnin tytär Arla Englund. Yhtiön toiminta kuitenkin lakkasi vuonna 1935.

John Englundin kuvaamo. Pori, Länsipuisto 17. Talo purettiin vuonna 1995. Kuva: John Englund / SatM.

Negatiivikokoelma

Satakunnan Museon kokoelma sisältää arviolta noin 3000 negatiivia, jotka ajoittuvat Porin kuvaamon toimintavuosille 1894–1935. Toisin sanoen kokoelman viimeisimmät kuvat ovat 85 vuoden takaa ja vanhimmat negatiivit jopa 125 vuotta vanhoja! Tällä hetkellä Englundin kokoelman negatiiveista on digitoitu, luetteloitu ja pakattu valmiiksi noin 1300 kappaletta. Projektissa ollaan siis suunnilleen puolessa välissä, mutta suurin osa negatiiveista on vielä digitoimatta.

Kokoelmasta selvästi suurin osa, arviolta noin 90 % on lasinegatiiveja. Niiden lisäksi joukossa on muovimaisia filmejä, joiden materiaalina on ilmeisesti käytetty selluloosanitraattia. Negatiivien koot vaihtelevat hurjasti, pienimpien ollessa noin kämmenen kokoisia (8x8cm) ja isoimpien valtavia 40x50 senttimetrisiä lasilevyjä!

Huonokuntoisia tai osittain rikkinäisiä lasinegatiiveja kokoelmasta on arviolta noin 5–10 %, joista erittäin huonokuntoisia on muutama prosentti. Negatiiveissa ongelmana ei aina ole rikkinäinen lasi, vaan toisinaan negatiivien emulsio (kuvapinta), joka on ajan mittaan vaurioitunut tai alkanut irrota lasista. Ei toisaalta ihme, kun puhutaan yli sata vuotta vanhoista lasinegatiiveista – tämän vuoksi negatiivit olisi tärkeää saada digitoitua mahdollisimman nopeasti talteen!

Yläkuvassa esimerkki negatiivista, jonka emulsio on irtoillut. Alakuvassa Widbomin sukua. Kuvat: Tommi Järvensivu & John Englund / SatM.

Mitä sitten kokoelma pitää sisällään? Museolla on negatiivikokoelman sisällöstä hallussaan kuvaluettelo, josta käy varsin hyvin selville kokoelman sisältö pääpiirteittäin. En kuitenkaan alkanut sisällönanalyysia tai tarkempia laskelmia vääntämään, sillä lopullisen tarkemman arvion aika on sitten, kun projekti on saatu päätökseen. Päätin kuitenkin näppituntumalta tehdä suuntaa antavan arvion kokoelman sisällöstä, jonka parissa olen työskennellyt viimeiset kahdeksan kuukautta.

Kokoelman sisältö (arvio)

1.       Henkilökuvat (arviolta 40 %)

2.       Teollisuuskuvat (arviolta 25 %)

3.       Kaupunkikuvat (arviolta 20 %) 

4.       Muut (arviolta 15 %)

Selvästi suurin osa kokoelmasta on henkilö- ja ryhmäkuvia. Henkilökuvista löytyy kuvia esimerkiksi kaupungin varakkaista henkilöistä ja kauppiaista. Ryhmäkuvia löytyy esimerkiksi urheiluseuroista, soitto- ja palokunnista, yhdistyksistä, koululuokista sekä liikkeiden henkilökunnista että tehtaiden työläisistä. Suuri osa kuvista on otettu sisätiloissa, usein Englundin kuvaamossa, mutta myös ulkokuvia löytyy esimerkiksi tehtaiden työläisistä. Tästä kategoriasta löytyy myös paljon kuvia Englundista itsestään sekä hänen perheestään ja läheisistään. Suurin osa kokoelman henkilökuvista on vielä digitoimatta.

Kuvassa Porin Laivaveistämön eli Varvin työläisiä Aittaluodossa vuonna 1923. Kuva: John Englund / SatM.

Toinen suuri ryhmä on teollisuuskuvat. Teollisuuskuvia löytyy paljon etenkin Aittaluodosta sekä Konepajanrannasta. Kuvissa esiintyy niin sahalaitoksia (Seikku, Isosanta, Reposaari, Pihlava), voimalaitoksia (Porin ja Äetsän voimalaitokset), konepajoja (Porin konepaja) sekä paljon tehtaita, kuten Porin puuvillatehdas, sulfiittitehdas, laatikkotehdas, tekstiilitehdas, nahkatehdas ja paitatehdas. Teollisuuskuvista suuri osa on jo digitoitu.

Porin Aittaluodon sulfiittitehdas vuonna 1922. Kuva: John Englund / SatM.

Monen tavallisen kaupunkilaisen iloksi, kolmas suuri kokonaisuus on Porista otetut kaupunkikuvat. Kaupunkikuvissa on kuvattu pääosin Porin keskustan aluetta, paljon on kuvia esimerkiksi Etelärannasta, Porin sillasta, Hallituskadulta, Valtakadulta, Yrjönkadulta, Antinkadulta sekä tietysti Porin kauppatorista ja puistoakseleilta. Kuvia löytyy myös paljon liikkeistä ja myymälöistä, kuten kirjakaupoista, kahviloista, apteekeista, pankeista ja esimerkiksi Porin Kauppahallista.

Porin kauppahalli rakennusvaiheessa vuonna 1927. Kuva: John Englund / SatM.

Kirsikkana kakun päälle ovat Porin kirkon tornista otetut panoraamakuvat, joita käytettiin myös Satakunnan Museon julkaisemassa Kahden kuvan aika -valokuvateoksessa (2019), joka pääsi myös mukaan Suomen museoliiton ja ICOM:n järjestämään Vuoden museojulkaisu -finaaliin!

Englund on luultavasti ottanut kamerallaan kirkon tornista 360:n asteen kuvan Porista, mutta alkuperäisiä lasinegatiiveja ei valitettavasti todennäköisesti löydy aivan koko setistä. Tornista otettuja kuvia löytyy kuitenkin ainakin Hallituskatu – Eteläranta akselilta, Porin sillasta ja puuvillatehtaasta, Konepajanrannasta, Aittaluodon rannasta sekä Herralahdesta ja Porin viidennestä osasta. Useammasta kohtaa kuitenkin myös uupuu kuvia ja esimerkiksi valokuva, jossa näkyisi keskustaa ja kauppatoria puuttuu kokonaan. Englund on ottanut kirkon tornista kuvia myös eri vuosina, esimerkiksi Puuvillatehtaasta löytyy kuvia ainakin vuosilta 1898, 1913 ja 1927. Jää nähtäväksi, löytyvätkö tornikuvien puuttuvat palaset kuitenkin vielä myöhemmin negatiivikokoelmasta.

Pori kuvattuna Porin kirkon (nyk. Keski-Porin) tornista. Kuvausvuotta ei ole tiedossa. Kuva: John Englund / SatM.

Kokoelmassa on tietysti myös pienempiä (alle 5 %) kuvakokonaisuuksia. Merellisiä laiva- ja satamakuvia löytyi esimerkiksi Mäntyluodosta ja Reposaaresta mukavasti. ”Laivakuvissa” esiintyy usein purje- tai höyrylaivoja, veneitä, proomuja tai ruoppaajia. Purjehduskuvat purjeveneistä liittyvät usein porilaisen Segelföreningen i Björneborg -purjehdusseuran toimintaan. Satamakuvissa puolestaan esiintyy usein Mäntyluodon satamarakennuksia ja -nostureita. Erityisesti Reposaaresta otettuja kuvia oli yllättävän paljon kokoelmassa. Asiaa selittänee se, että Reposaaressa sijaitsi Englundin sivukuvaamo ja ilmeisesti myös heidän mökkinsä.

Kaksi miestä Hedenströmin purjeveneessä. Kuva: John Englund / SatM.

Yksityishenkilöiden, tavallisesti kaupungin varakkaiden henkilöiden asuntoja ja huviloita oli kuvattu kiitettävästi, niin ulkoa ja sisältä. Varakkaiden henkilöiden huonekuvissa huvittaa usein niiden yhtäläisyys. Lähes kaikkien asunnoista löytyvät samat elementit - kattokruunut, taulut, kuvioidut seinät ja lattiat sekä suuri määrä kukkia tai huonekasveja!

Apteekkari Sundblomin koti vuonna 1912. Kuva: John Englund / SatM.

Huonekalukuvat ovat yksi pienempi kokonaisuus, joka koostuu pääasiassa Ekwallin sänkytehtaan huonekalukuvista. Tämä kokonaisuus on tosin vielä digitoimatta. Muita pienempiä kokonaisuuksia ovat esimerkiksi sisällissota- ja sotilaskuvat, erilaiset piirustukset (laivoista ja rakennuksista) sekä nuottikuvat eli kuvat säveltäjien nuottipapereista.

Vaikkakin kuvat ovat pääosin Porista, niitä löytyy myös muualta nykyisen ja entisen Satakunnan alueelta, kuten Ulvilasta, Harjavallasta, Köyliöstä ja Äetsästä. Muutamia satunnaisia kuvia tuli vastaan myös Helsingistä, mutta ehdottomasti yllättävin kuvauspaikka oli Pölläkkälän kylä Äyräpäässä Karjalankannaksella, jossa aikanaan sijaitsi Ahlström Oy:n Suursaaren saha.

Äetsän voimalaitos vuonna 1923. Kuva: John Englund / SatM.

Kuten näistä esimerkeistä käy ilmi herra Englund kuvasi vähän kaikkea - eikä ihme sillä kuvaamo ehti toimia Porissa yli 40 vuotta! Kokoelman kuvissa korostuu usein selvästi harkitut kuvakulmat, sommittelut ja tekninen osaaminen. Monista kokoelman kuvista huomaa selvästi, että Englund on ohjeistanut kuvissa esiintyviä henkilöitä olemaan tietyssä paikassa tai asennossa kuvaushetkellä. Vaikkakin tietystä osasta kokoelmaa, esimerkiksi Rosenlewin teollisuuskuvista, välittyy tilaustyön historiallisesti tärkeä, mutta valokuvauksellisesti tylsähkö dokumentaarinen olemus, on Englund selvästi pyrkinyt valokuvauksessaan tiettyyn estetiikkaan ja monista kuvista kyllä huomaa, kuinka niiden kauneuteen on panostettu.

Erik, Hugo, Carl Wilhelm Rosenlew toimistossaan vuonna 1911. Kuva: John Englund / SatM.

Digitointiprojekti 

Kerron vielä lyhyesti, kuinka negatiivien digitointi on suoritettu projektin yhteydessä.

Negatiivien digitointiprosessi on koostunut seuraavista päävaiheista: 

1.       Negatiivien valokuvaus

2.       Kuvankäsittely

3.       Luettelointi

4.       Pakkaaminen

Aluksi negatiivilaatikot etsitään hyllystä ja puhdistetaan kevyesti pölystä ilmapumpulla ja sudilla. Tämän jälkeen negatiivit kuvataan valopöydällä järjestelmäkameralla ja kuvat siirretään tietokoneelle. Tietokoneella kuville tehdään halutut muokkaukset kuvankäsittelyohjelmalla (Photoshop). Tämä vaihe sisältää pääasiassa kuvan suoristamisen, rajaamisen, negatiivin muuntamisen positiiviksi ja harmaasävyiseksi, tasojen säädön ja lopulta tallentamisen halutussa koossa ja tiedostomuodossa (TIFF).

Tämän jälkeen kuvat ladataan museon kokoelmanhallintajärjestelmään, jossa ne luetteloidaan. Luetteloinnissa järjestelmään syötetään kaikki negatiivista ja kuvasta saatava informaatio. Esimerkiksi negatiivista kirjataan ylös sen mitat, kunto ja materiaali, ja kuvasta sen kontekstitiedot eli mistä kuva on otettu, milloin kuva on otettu ja keitä henkilöitä kuvassa esiintyy. Tämän lisäksi kuvasta kirjataan ylös Yleisen suomalainen asiasanaston (YSA) mukaiset asiasanat (tehtaat, laivat, huonekalut yms.).

Lopuksi negatiivit pakataan happovapaasti paperisiin suojakuoriin ja arkistokansioihin, jonka jälkeen kansiot numeroidaan ja siirretään säilytykseen kylmiöön.

Digitoidut negatiivit pakattuna museon kylmiössä. Kuva Ville Nikander / SatM.

Englundin negatiivikokoelman digitointihanke jää toistaiseksi tauolle odottamaan uutta rahoitusta ja uuden kokoelmanhallintajärjestelmän käyttöönottoa. Toivottavasti hankkeelle löytyy jatkoa mahdollisimman pian.

Ville Nikander
Projektityöntekijä
Satakunnan Museo 

Katso ja lue lisää:

John Englundin digitoituja lasinegatiiveja Satakunnan Museon Finna-sivustolla

Amanuenssi Timo Nordlundin artikkeli: Sata vuotta pimennossa –valokuvaaja John Englundin valokuvat näkevät vihdoin päivänvalonpoikkeustilasta huolimatta

Mullankaivajat Porin metsässä – kokemuksia arkeologisilta kaivauksilta

Lukuvuosi oli vasta alkamaisillaan pitkän kesäloman jälkeen, kun joukko Porin suomalaisen yhteislyseon lukiolaisia marssi synkkään ja pimeään Porin metsään. Kymmenpäisellä lukiolaisten joukolla oli edessään merkittävä tehtävä, sillä vehreiden saniaisten ja vanhojen puiden suojassa makasi jäänteet Saksan ilmavoimien unohdetusta sodanaikaisesta huoltotukikohdasta – tavoitteena oli viimein selvittää, mitä kaikkea maan uumenista paljastuisikaan.

Alla olevissa kirjoituksissa opiskelijat Laura Lehtinen ja Emma Rosenlöv kertovat kokemuksistaan arkeologeina Suomen Kulttuurirahaston tukemassa Mullanakaivajat-hankkeessa. Satakunnan Museon ja Porin suomalaisen yhteislyseon lukion toteuttamassa hankkeessa opiskelijat osallistuivat Porin sota-ajan tutkimukseen arkeologisilla kaivauksilla sekä suunnittelivat aihetta käsittelevän pienoisnäyttelyn, joka on nähtävissä Satakunnan Museossa 3. tammikuuta 2021 saakka.

Lukiolaiset työn touhussa. Kuva: Teemu Väisänen, SatM.

Arkeologian jäljillä Porin metsässä

Viime keväänä saimme tiedon Satakunnan Museon kanssa yhteistyössä pidettävästä kurssista, jonka aikana opiskelijat saisivat osallistua mukaan arkeologisiin tutkimuksiin ja samalla oppia uutta paikallishistoriasta sodan ajalta. Kurssin aluksi kokoonnuimme kuulemaan faktoja arkeologisen tutkimuksen periaatteista ja tutkimusmenetelmistä, joiden pohjalta kokoonnuimme Porin metsässä ja aloitimme kaivaukset.

Perjantai — Innostuneet kaivajat

Opastuksen jälkeen pääsimmekin nopeasti tositoimiin eli kaivamaan maata arkeologisilla menetelmillä. Kaikki saivat hoitaakseen oman alueen, jota alettiin kaivamaan 10 senttimetrin syvyisissä kerroksissa, tasokaivauksena. Ainakin itselleni kaivaustapa tuli yllätyksenä, sillä neliömetrin kokoinen alue tuntui itsessään pieneltä, mutta nopeasti työn aloituksen jälkeen selkeni, että pieneltäkin tuntuvalta alueelta voi tulla paljon löytöjä ja kaivamista siinäkin riittää.

Osa kaivajista alkoi löytämään tuota pikaa löytöjä maan pintakerroksesta. Löydöt selvästikin lisäsivät motivaatiotamme ja ilmassa leijui yksinkertainen ajatus: “Haluan löytää jotain hienoa”. Kuten arvata saattaa, löytöjä ei tietenkään tule koko ajan ja tasaisesti, jonka takia kaivauksiin ei välttämättä aina jaksanut keskittyä sata lasissa. Pidimme kuitenkin ruokataukoja, joiden aikana pieni väsähtäminen karisi pois harteilta.

Maa-aines, jonka olimme keränneet ämpäreihin, siivilöitiin, jottei pienimmätkään sota-ajan aarteen menneet sivu suun. Kaivauksen kohteeksi oli valikoitunut käyttötarkoitukseltaan mysteerinä ollut saksalaisten parakkirakennus, jonka historiaa lähdimme innostuneesti selvittämään kaivausten avulla. Maan pinnalla näkyi jo ennen kaivausten aloittamista Porin Matti ja kaivausalueemme ulkopuolella näkyi muutamia tiilirakennelmia. Löysimme ensimmäisenä kaivauspäivänä joitakin pienempiä löytöjä, jotka keskittyivät enimmäkseen Porin Matin ympärille.

Lauantai — Löydöistä energiaa

Kaivauksemme jatkuivat myös viikonloppuna, jolloin kaivausaluettamme laajennettiin osittain löytöjen vähäisyyden takia. Innostunut kaivausporukkamme sen kun vain jatkoi löytöjen tekemistä. Lauantaina maan katveista paljastui muun muassa epäillyn vanhan bensatankin osa ja letkua.

Ryhmämme oli kaiken kaikkiaan innostunut löytämään historiallisesti merkittäviä esineitä ja tunnelma kaivauksilla vaihteli aarteiden löytymisen kanssa korreloiden. Sota-ajan tuntua toivat yläpuolellamme lentelevät lentokoneet ja lähellä olevan ampumaradan luota kantautuvat äänet. 

Sunnuntai — Viimeistä kaivauspäivää viedään

Viimeisenä kaivauspäivänämme jakaannuimme mielenkiintomme mukaan joko jatkamaan alkuperäistä kaivauskohdettamme tai tekemään pistoluontoisia kaivauksia metallinpaljastinta apuna käyttäen toiveena löytää vaikka vanha roskakuoppa täynnä aarteita. Löysimme muun muassa vanhaa keramiikkaa, lukon, hammastahnatuubin sekä kyltin. Keramiikan joukossa oli myös astioiden palasia, joiden leimat viittasivat neuvostoliittolaiseen tehtaaseen. Jälkitöiden yhteydessä selvitämme lisää, mistä ja toivottavasti myös miten, se on päätynyt Porin metsään.

Kaivauksille osallistuminen oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kokemus. Kurssille oli matala kynnys lähteä koulun kautta ja oli mukavaa saada vastapainoa tavalliselle lukemiselle. Kaivaminen itsessään oli palkitsevaa ja mielenkiintoista. Oli kiva päästä opiskelemaan historiaa ihan uudella tavalla, käytännön kautta.

Laura Lehtinen

Kaivettu maa siivilöitiin, jotta yksikään löytö ei katoaisi. Kuva: Teemu Väisänen, SatM.

Arkeologian tunnelmaa 

Kaverini koulussa mainitsi Mullankaivajat -kurssista ja mielenkiintoni heräsi heti. Ajattelin, että se saattaisi olla mielenkiintoinen kurssi, jolle oli helppo osallistua koulun kautta. Mielenkiintoisimmalta kurssilla kuulosti arkeologia ja kaivaukset, mutta myös sotahistoria.

Osallistuin kurssille ja mielenkiinnolla odotin, mitä tulee vastaan. Osallistuessani en tiennyt, että tulemme tekemään Satakunnan Museoon näyttelyn kaivamistamme esineistä. Kun sain tietää asiasta kuulosti innostavalta, että saamme itse tehdä näyttelyn. En usko, että kovinkaan moni pääsee tekemään näyttelyä museoon. Hieman mietitytti, miten tulemme pärjäämään pienen porukan kanssa, mutta tekemistä on ainakin riittänyt jokaiselle ja kaikki on sujunut hyvin. Pienellä porukalla olemme saaneet tehtyä tehokkaasti töitä. 

Kaivauksille lähdin iloisin mielin ja kiinnostuneena, mitä kaikkea sieltä saattaisi löytyä, mutta mietin myös vaihtoehtoisesti mahdanko löytää mitään. Ensimmäisenä päivänä pääsimme vasta arkeologian ja kaivamisen makuun. Emme olleet kovinkaan kauan kaivauksilla, eikä ensimmäinen päivä ollut erityisen tuottoisa, muutamia esineitä kuitenkin löytyi. 

Toisena päivänä pääsimme jo kunnolla työn touhuun ja tavaraa alkoi myös löytymään. Testasimme pienellä metallinpaljastimella, missä kohtaa maata metallia on ja, kun paljastin alkoi piippaamaan, aloimme kaivamaan kiinnostuneina, mitä sieltä mahtaa löytyä. Välillä löytyi nauloja, joita tulikin useampaan kertaan. Välillä maasta löytyi jotain erikoisempaa, ja silloin heräsi mielenkiinto vielä enemmän ja kaivamista ei olisi millään halunnut lopettaa ennen, kuin näkee, mitä maan alta paljastuu.

Kolmas ja viimeinen päivä oli myös mielenkiintoinen. Menimme kaivamaan koekuoppiin ja saimme testata metallinpaljastimella, missä metallia on, ja sitten kun omasta mielestä löytyi hyvä kohta, niin alettiin kaivamaan. Se oli kivaa vaihtelua alkuperäiseen kaivausalueeseen. Kiertelimme myös muutamia sota-ajan kohteita, kuten sirpalesuojia. Kaivamisen välissä oli mukava vähän käydä kävelemässä ja katselemassa mielenkiintoisia kohteita.

Kaivaminen oli mielestäni kivaa, välillä tietenkin oli hieman raskasta, kun oltiin kaivettu kauan. Välillä myös tuntui siltä, että ei sieltä maasta löydy mitään, jolloin motivaatiota kaivamiseen ei ollut niin paljoa. Heti kun vaikutti siltä, että vastassa on metallia, niin motivaatio kasvoi ja kaivamista jaksoi taas jatkaa.

Olen oppinut kurssin aikana paljon. En tiennyt ennen tätä kurssia, millaista on arkeologisilla kaivauksilla, mutta nyt olen nähnyt ja saanut itsekin osallistua kaivamiseen. Olemme kierrelleet ympäri Poria sotaan liittyvissä kohteissa, kuten Rosenlew-museon väestönsuojassa, hautausmaalla ja kohteissa, joita on pommitettu. Myös Porin suomalainen yhteislyseo, jossa opiskelen, on ollut pommitusten kohteena. Koulu toimi sotasairaalana silloin. Samalla, kun kiertelimme kohteita, saimme opastusta ja paljon tietoa sotahistoriasta Porissa.

Olen tyytyväinen, että osallistuin kurssille, tämä on ainutlaatuinen kokemus. Hienoa, että tällainen on päätetty järjestää. Saamme hyvää opetusta ja työntekijät ovat kiinnostuneita kurssin pitämisestä.

Emma Rosenlöv

Koekuopasta löytyi myös saksankielinen kyltti. Kuva: Teemu Väisänen, SatM.

Saksalaisten huoltokenttää tutkimassa Porissa

Tiesitkö että jatkosodan aikaan Porin lentokenttä toimi Saksan ilmavoimien keskeisenä huoltokenttänä? Rauhallinen ja hyvien kulkuyhteyksien varrella sijainnut Pori tarjosi ideaalin paikan Pohjois-Norjaan ja Suomeen ryhmitettyjen lentoyksiköiden huoltoon. Saksalaisten johdolla lentokentän ympäristöön muodostui valtava parakkikylä ja saksalaisten rullaustiet etenivät vähitellen syvälle Porin metsään.

Saksalaiset eivät kuitenkaan näkyneet vain lentokentän alueella vaan saksalaisten marssiaskeleet kuuluivat pitkin kaupunkia. Yhteisissä illanvietoissa porilaisten ja saksalaisten välillä muodostui niin ystävyyssuhteita, romansseja kuin nyrkkitappeluitakin. Kohtaamisia syntyi myös porilaisten ja venäläisten sotavankien kesken, joille jotkin kaupunkilaiset toimittivat salaa ruokaa ja jopa veitsiä.

Saksalaisten läsnäolo sai räjähtävän lopun, kun syyskuussa 1944 kaupungista vetäytyneet saksalaiset räjäyttivät perässään osan lentokentän rakennuksista. Tämän lisäksi osa rakenteista, kuten Porin metsään piilotetut lentokoneiden sirpalesuojat ja rullaustiet, jäivät sodan loputtua tarpeettomiksi ja ne jätettiin luonnon armoille. Monet tällaiset rakenteet ovat edelleen nähtävissä kaupunkipuiston alueella.

Porin pamauksen tuhoja tarkistamassa. Kuva: SatM, Kurt K. Karlsson.

Haastatteluin uutta tietoa

Huolimatta Porin mielenkiintoisesta sota-ajan historiasta, aihetta käsittelevä tutkimus on ollut varsin vähäistä. Siksi koimme tärkeänä tallentaa aikakauteen liittyvää tietoa, muisteluita, valokuvia ja arkeologista löytöaineistoa vielä kun se on mahdollista. Ensimmäiset haastattelut onkin jo nauhoitettu ja valokuvalahjoitukset vastaanotettu digitoitavaksi.

Henkilökohtainen aineisto liittyen sota-aikaan ja sotaa seuranneisiin vaiheisiin on meille äärimmäisen tärkeä, sillä sen kautta voimme asettua aikalaisten kenkiin aivan eri tavalla kuin virallisia asiakirjoja lukemalla. Vaikka tutkimushankkeen keskiössä on erityisesti Porin lentokentän vaiheet, myös muut Satakunnan sota-aikaa koskevat muistot ja aineistot otetaan ilomielin vastaan.

Porin lentokentän saksalaisia. Kuva: Tutkimushankkeen kuvakokoelma.

Aineistoa maan alta

Arkeologisen tutkimuksen avulla unohduksiin jääneet sota-ajan rakenteet ja maan alta paljastuneet löydöt nousevat tutkimushankkeen keskiöön. Löytöaineisto ei kerro meille pelkästään huoltokentän rakennuskannasta ja sotilaiden ruokavaliosta, vaan sen kautta voimme muodostaa kertomuksia henkilöistä, joista asiakirjat vaikenevat, ja vastata kysymyksiin, joihin ei enää löydy vastaajaa.

Alueella tehdyissä alustavissa tutkimuksissa on paikannettu useita saksalaisten rakennelmien jäänteitä sekä maanalaisia roskakuoppia, joista on paljastanut muun muassa saksalaisten hammastahnatuubeja, keramiikkaa ja kenttäkeittoastioita. Parhaimmillaan esineihin on kaiverrettu niiden kantajan nimi, jolloin esineet voidaan liittää osaksi laajempaa henkilöhistoriaa.

Arkeologiset tutkimukset jatkuvat elokuussa Porin suomalaisen yhteislyseon lukion kanssa järjestettävänä koululaiskaivauksena, jonka aikana opiskelijat ottavat osaa tutkimuksiin kirjaimellisesti kädet mullassa. Kaivauskokemuksista ja löytöaineistosta valmistuu Porin Päivän viikolla Satakunnan Museoon avautuva pienoisnäyttely.

Myöhemmin arkeologisiin kaivauksiin voivat osallistua myös muut aiheesta kiinnostuneet, sillä Satakunnan Museo järjestää yhteistyössä Porin seudun kansalaisopiston kanssa syksyllä 2020 luento- ja kaivauskurssin Sodan jäljet Porissa – konfliktiarkeologiaa ja paikallishistoriaa.

Lentokoneiden sirpalesuojien jäänteitä Porin Metsässä. Kuva: Teemu Väisänen.

Tapahtumia ja tempauksia

Kansalaisopiston kurssin lisäksi suunnitteilla on paljon muita kaikille avoimia tapahtumia, joista tiedotetaan Satakunnan Museon esitteessä sekä sosiaalisessa mediassa. Tutkimushanke huipentuu maaliskuussa 2022 avattavaan näyttelyyn, jossa Porin seudun kotirintamaa esitellään laajemmin. Lisäksi aineistoa tullaan hyödyntämään väitöskirjatutkimuksessa.

Tutkimushankkeen edistymistä voit seurata sosiaalisen median ohella myös tutkimushankkeen kotisivuilta osoitteessa www.feldluftparkpori.com. Mikäli olet kiinnostunut ilmoittautumaan haastateltavaksi tai voisit lainata sota-ajan aineistoa digitoitavaksi, ota yhteyttä ja sovitaan aikataulusta tarkemmin!

Teemu Väisänen
Projektitutkija
Satakunnan Museo
teemu.vaisanen@pori.fi

Museon arki muuttui koronan vuoksi, osa 8: Museot avautuvat kesäkuun alussa!

Tervetuloa meille – vihdoinkin! Olemme huolehtineet asiakkaiden ja työntekijöiden turvallisuudesta!

Museoiden ovet sulkeutuivat varsin dramaattisissa merkeissä maaliskuussa. Mutta nyt on jo nähtävissä valoa tunnelin päässä! Reilun kymmenen viikon jälkeen on mahdollista avata museot uudelleen ja näin tehdään myös Satakunnan Museossa, jonka kaikki toimipisteet eli Satakunnan Museon, Rosenlew-museo, Luontotalo Arkki sekä Rakennuskulttuuritalo Toivo ja Korsmanin talo avautuvat tiistaina 2.6.

Odotamme innolla museoiden avautumista, mutta sulkeutumisen aiheuttanutta koronaa ei todellakaan ole vielä lannistettu ja vaarana on edelleen sairastuminen. Tästä johtuen olemmekin noudattaneet ohjeistusta, jonka avulla voimme tehdä museovierailusta turvallisen niin asiakkaille kuin henkilökunnalle.

Tulemme seuraamaan tarkasti museokävijöiden määrää, joten meidän erilaisissa ja eri kokoisissa tiloissamme on turvallista liikkua ja oleskella. Turvavälistä kannattaa kuitenkin jokaisen asiakkaan huolehtia myös itse!

Ohjeistamme yleisöä

Aivan kuten kaupoissa tai muissa julkisissa tiloissa, ohjeistamme yleisöä turvallisesta käyttäytymisestä kirjallisesti. THL:n, Porin kaupungin ja Suomen museoliiton tuottamia ohjeita löytyy kaikista meidän museoistamme, mutta henkilökunnalta voi ja saa myös aina kysyä neuvoa.

Museoon saapuessa tarjoamme käsidesiä ja käsien pesu on suotavaa museoon tullessa ja sieltä lähdettäessä. Olemme myös lisänneet lipunmyyntitiskeille pleksisuojat, joten pääsylipun tai museokauppatuotteen osto on turvallista. Korttiostot ovat kaikin puolin suositeltavia.

Ohjeistuksia on lisätty museotiloihin runsaasti. Kuva Rosenlew-museosta, Leila Stenroos.

Koskeminen kielletty vai onko sittenkään?

Museotiloista on ikävä kyllä jouduttu poistamaan kaikki kosketeltava esineistö sekä sulkemaan leikkipaikat. Satakunnan Museon näyttelyissä olevat kosketusnäytöt ovat kuitenkin käytössä, mutta niitä ei saa käyttää paljain käsin. Näyttöjä voi käyttää kosketuskynällä, jollaisen saa lainaksi lipunmyynnistä. Oman kynän käyttö on myös sallittua. Lainakynät puhdistetaan jokaisen käyttökerran jälkeen. Kosketusnäytöt toimivat myös kertakäyttöisillä muovihanskoilla. Näitäkin tarjoamme asiakkaille museoon saapumisen yhteydessä.

Arkissa ollaan valmiina yleisöä varten. Kuva Martti Koski.

Tapahtumat tauolla, vaikka ei ihan kaikki nekään

No entäpä ne tapahtumat? Kesäkuun osalta kaikki museotapahtumat on peruutettu emmekä myöskään ota vastaan opastusvarauksia kesä-heinäkuussa. Omatoimiset ryhmät voivat tulla museokäynnille, jos tila ja sen hetken asiakasmäärä sen sallii.

Rakennuskulttuuritalo Toivossa järjestämme lasten työpajoja heinäkuussa tiistaisin ja torstaisin. Henkilökunta huolehtii, että pajatoiminta on turvallista.

Näyttelyissä vähän jotain uuttakin

Koronatauon aikana museon henkilökunta on työskennellyt ahkerasti, pääosin etänä. Osa henkilökunnasta on kuitenkin työskennellyt koko ajan museoissamme ja muun muassa uudistanut, puhdistanut ja kunnostanut näyttelyitä. Tästä voi lukea lisää vielä tällä viikolla, kun tiedotamme museoiden avautumisesta ja näyttelyistä.

Tule museoon ja vinguta jos jonkinmoista korttia!

Monista rajoituksista huolimatta Satakunnan Museossa ja sen kaikissa toimipisteisteissä on paljon nähtävää ja koettavaa. Tule siis meille, vinguta museokorttia, vilauta Satakunnan Museon ystävien jäsenkorttia, osta lippu kassalta ja muista, että meillä on myös paljon ryhmiä, jotka pääsevät museoon ilmaiseksi!

Ja museokaupoissa on luvassa mukavia kesätarjouksia!

Ihanaa kesää ja virkistäviä museokäyntejä toivottaa koko Satakunnan Museon henkilökunta.

Osa Satakunnan Museon henkilökunnasta ehti paikalle kuvattavaksi. Tervetuloa siis kaikkiin Satakunnan Museon museoihin tiistaista 2.6. alkaen! Kameran takana hääri Tommi Järvensivu.

Museon arki muuttui koronan vuoksi, osa 7: Mutkikasta luontokuvausta

Tässä blogikirjoitusten sarjassa työntekijät kertovat, millaisia muutoksia kevään 2020 koronavirus toi heidän töihinsä. Nyt työstään kertoo Luontotalo Arkin Martti.


Hei Sinulle ja kiitos tuhannesti kun ehdit kurkistaa pientä kirjoitelmaani.

Nimeni on Kosken Martti ja työskentelen Luontotalo Arkissa.

Keväisin energistä tekemistä ovat rytmittäneet ryhmävierailut opastuksineen, tapahtumat ja tilaisuudet sekä syksyn suunnittelu.

Tällä kertaa korona antoi erilaisen varjon keväthangille. Sellaisen muutoksen, mitä ei osannut kyynisimmissäkään ajatuksissa ajatella, ei varoa, ei valmistautua.

Peruutus, peruutettu, haluaisin peruuttaa...

Ei siirtämisen tuomaa jatkuvuutta, vaan ehdoton ja purkamaton sulku.

Hämmennys ja neuvottomuus tulivat valitettavan tutuiksi työkaluiksi.

Muutamien tuijotteluiden ja päänraapimisten jälkeen ryhtyi toimeen. Jatkoi työtään tässä oudoksi menneessä maailmassa. Ensin sulkemalla ja peruuttamalla ison osan omasta työnkuvastaan. Vuoden keskeisimmän sesongin äärellä.

Sitten tekemään rästejä pois, kokeilemaan uutta. Varovasti suunnitellen jopa mahdollista kesää ja luultavaa, tulevaa syksyä.

Kaunis kiitos tässä kohtaa työkavereille, joiden neuvokkuus ja toimeentarttuminen inspiroi ja auttoi rutkasti. Kiitos.

Museotyön perustehtävälle, dokumentoinnille syntyi erilaista aikaa ja tarvetta näin sulkuaikana. Omaa työtäni varten muodostui aika sekä tilaus harjoitella ja kokeilla miten lähiympäristön tallentaminen voisi sujua. En ole koskaan oikein perustanut tekniikasta, saati kokenut itseäni visuaalisena ihmisenä. Näillä valmiuksilla laitoin oman kytkypuhelimeni latinkiin ja lähdin ulos kuvaamaan lähiluontoa.

Muutaman puolikkaaksi rajatun naakan ja epämääräisen risukasan jälkeen piti keksiä vähän uusia kulmia koko asiaan.

Sulkuaikana on tullut lähiympäristö uudella tavalla tutkittavaksi. Pysähtyneestä maailmasta on löytynyt erilaisia muotoja sekä varjoja, rikkinäistä symmetriaa.

Ohessa muutama otos, jotka tarrautuivat dokumentointireissulta mukaan.

Mutkikas kohtaaminen

Aurinkoinen vanhus

Sininen peilikuva

Juuret kasvavat vedestä

Tyyni ja epäsymmetrinen

Läpitunkeva kevät

Ajankohtaisia asioita

Onko sinulla innostavia otoksia lähimetsästä, kotipihaltasi tai vaikkapa keittiön ikkunalaudalta?

Olisi kovin mukavaa, jos linkkaisit otoksiasi minulle ihasteltavaksi osoitteeseen martti.koski@pori.fi 

Valoa ja kaikkea kaunista toukokuuhun.