Aarrearkku täynnä Poria - John Englundin negatiivikokoelman digitointiprojekti

 

Porilaisen ammattivalokuvaajan John Englundin negatiivikokoelman digitointityö lähenee loppuaan tämän vuoden osalta. Päätin kokoelman digitoijana kirjoittaa lyhyen katsauksen tästä Satakunnan Museon digitointihankkeesta, jossa esittelen Englundin negatiivikokoelman sisältöä kuvineen sekä käytännön digitointityötä kokoelman parissa.

John Englund (1870–1929) oli Tukholmassa syntynyt ja siellä ensimmäiset oppinsa saanut valokuvaaja, joka Suomeen muutettuaan työskenteli ensin vuosia helsinkiläisissä kuvaamoissa (1887–1894) ennen muuttoaan Poriin (1894), jonne hän lopulta päätti oman kuvaamonsa perustaa.

John Englund 40-vuotiaana vuonna 1910. Kuva: John Englund / SatM.

Englundin kuvaamo toimi Porissa alkuun osoitteessa Itäpuisto 1 (1894–1903), mutta kuvaamo päätyi lopulta pysyvästi osoitteeseen Länsipuisto 17 (1903–1935). Englundilla oli myös sivuliikkeet sekä Reposaaressa että Vaasassa (1915–1929). John Englundin kuoleman jälkeen (1929) perustettiin yhtiö Oy John Englund Ab, jonka osakkaana toimi Johnin tytär Arla Englund. Yhtiön toiminta kuitenkin lakkasi vuonna 1935.

John Englundin kuvaamo. Pori, Länsipuisto 17. Talo purettiin vuonna 1995. Kuva: John Englund / SatM.

Negatiivikokoelma

Satakunnan Museon kokoelma sisältää arviolta noin 3000 negatiivia, jotka ajoittuvat Porin kuvaamon toimintavuosille 1894–1935. Toisin sanoen kokoelman viimeisimmät kuvat ovat 85 vuoden takaa ja vanhimmat negatiivit jopa 125 vuotta vanhoja! Tällä hetkellä Englundin kokoelman negatiiveista on digitoitu, luetteloitu ja pakattu valmiiksi noin 1300 kappaletta. Projektissa ollaan siis suunnilleen puolessa välissä, mutta suurin osa negatiiveista on vielä digitoimatta.

Kokoelmasta selvästi suurin osa, arviolta noin 90 % on lasinegatiiveja. Niiden lisäksi joukossa on muovimaisia filmejä, joiden materiaalina on ilmeisesti käytetty selluloosanitraattia. Negatiivien koot vaihtelevat hurjasti, pienimpien ollessa noin kämmenen kokoisia (8x8cm) ja isoimpien valtavia 40x50 senttimetrisiä lasilevyjä!

Huonokuntoisia tai osittain rikkinäisiä lasinegatiiveja kokoelmasta on arviolta noin 5–10 %, joista erittäin huonokuntoisia on muutama prosentti. Negatiiveissa ongelmana ei aina ole rikkinäinen lasi, vaan toisinaan negatiivien emulsio (kuvapinta), joka on ajan mittaan vaurioitunut tai alkanut irrota lasista. Ei toisaalta ihme, kun puhutaan yli sata vuotta vanhoista lasinegatiiveista – tämän vuoksi negatiivit olisi tärkeää saada digitoitua mahdollisimman nopeasti talteen!

Yläkuvassa esimerkki negatiivista, jonka emulsio on irtoillut. Alakuvassa Widbomin sukua. Kuvat: Tommi Järvensivu & John Englund / SatM.

Mitä sitten kokoelma pitää sisällään? Museolla on negatiivikokoelman sisällöstä hallussaan kuvaluettelo, josta käy varsin hyvin selville kokoelman sisältö pääpiirteittäin. En kuitenkaan alkanut sisällönanalyysia tai tarkempia laskelmia vääntämään, sillä lopullisen tarkemman arvion aika on sitten, kun projekti on saatu päätökseen. Päätin kuitenkin näppituntumalta tehdä suuntaa antavan arvion kokoelman sisällöstä, jonka parissa olen työskennellyt viimeiset kahdeksan kuukautta.

Kokoelman sisältö (arvio)

1.       Henkilökuvat (arviolta 40 %)

2.       Teollisuuskuvat (arviolta 25 %)

3.       Kaupunkikuvat (arviolta 20 %) 

4.       Muut (arviolta 15 %)

Selvästi suurin osa kokoelmasta on henkilö- ja ryhmäkuvia. Henkilökuvista löytyy kuvia esimerkiksi kaupungin varakkaista henkilöistä ja kauppiaista. Ryhmäkuvia löytyy esimerkiksi urheiluseuroista, soitto- ja palokunnista, yhdistyksistä, koululuokista sekä liikkeiden henkilökunnista että tehtaiden työläisistä. Suuri osa kuvista on otettu sisätiloissa, usein Englundin kuvaamossa, mutta myös ulkokuvia löytyy esimerkiksi tehtaiden työläisistä. Tästä kategoriasta löytyy myös paljon kuvia Englundista itsestään sekä hänen perheestään ja läheisistään. Suurin osa kokoelman henkilökuvista on vielä digitoimatta.

Kuvassa Porin Laivaveistämön eli Varvin työläisiä Aittaluodossa vuonna 1923. Kuva: John Englund / SatM.

Toinen suuri ryhmä on teollisuuskuvat. Teollisuuskuvia löytyy paljon etenkin Aittaluodosta sekä Konepajanrannasta. Kuvissa esiintyy niin sahalaitoksia (Seikku, Isosanta, Reposaari, Pihlava), voimalaitoksia (Porin ja Äetsän voimalaitokset), konepajoja (Porin konepaja) sekä paljon tehtaita, kuten Porin puuvillatehdas, sulfiittitehdas, laatikkotehdas, tekstiilitehdas, nahkatehdas ja paitatehdas. Teollisuuskuvista suuri osa on jo digitoitu.

Porin Aittaluodon sulfiittitehdas vuonna 1922. Kuva: John Englund / SatM.

Monen tavallisen kaupunkilaisen iloksi, kolmas suuri kokonaisuus on Porista otetut kaupunkikuvat. Kaupunkikuvissa on kuvattu pääosin Porin keskustan aluetta, paljon on kuvia esimerkiksi Etelärannasta, Porin sillasta, Hallituskadulta, Valtakadulta, Yrjönkadulta, Antinkadulta sekä tietysti Porin kauppatorista ja puistoakseleilta. Kuvia löytyy myös paljon liikkeistä ja myymälöistä, kuten kirjakaupoista, kahviloista, apteekeista, pankeista ja esimerkiksi Porin Kauppahallista.

Porin kauppahalli rakennusvaiheessa vuonna 1927. Kuva: John Englund / SatM.

Kirsikkana kakun päälle ovat Porin kirkon tornista otetut panoraamakuvat, joita käytettiin myös Satakunnan Museon julkaisemassa Kahden kuvan aika -valokuvateoksessa (2019), joka pääsi myös mukaan Suomen museoliiton ja ICOM:n järjestämään Vuoden museojulkaisu -finaaliin!

Englund on luultavasti ottanut kamerallaan kirkon tornista 360:n asteen kuvan Porista, mutta alkuperäisiä lasinegatiiveja ei valitettavasti todennäköisesti löydy aivan koko setistä. Tornista otettuja kuvia löytyy kuitenkin ainakin Hallituskatu – Eteläranta akselilta, Porin sillasta ja puuvillatehtaasta, Konepajanrannasta, Aittaluodon rannasta sekä Herralahdesta ja Porin viidennestä osasta. Useammasta kohtaa kuitenkin myös uupuu kuvia ja esimerkiksi valokuva, jossa näkyisi keskustaa ja kauppatoria puuttuu kokonaan. Englund on ottanut kirkon tornista kuvia myös eri vuosina, esimerkiksi Puuvillatehtaasta löytyy kuvia ainakin vuosilta 1898, 1913 ja 1927. Jää nähtäväksi, löytyvätkö tornikuvien puuttuvat palaset kuitenkin vielä myöhemmin negatiivikokoelmasta.

Pori kuvattuna Porin kirkon (nyk. Keski-Porin) tornista. Kuvausvuotta ei ole tiedossa. Kuva: John Englund / SatM.

Kokoelmassa on tietysti myös pienempiä (alle 5 %) kuvakokonaisuuksia. Merellisiä laiva- ja satamakuvia löytyi esimerkiksi Mäntyluodosta ja Reposaaresta mukavasti. ”Laivakuvissa” esiintyy usein purje- tai höyrylaivoja, veneitä, proomuja tai ruoppaajia. Purjehduskuvat purjeveneistä liittyvät usein porilaisen Segelföreningen i Björneborg -purjehdusseuran toimintaan. Satamakuvissa puolestaan esiintyy usein Mäntyluodon satamarakennuksia ja -nostureita. Erityisesti Reposaaresta otettuja kuvia oli yllättävän paljon kokoelmassa. Asiaa selittänee se, että Reposaaressa sijaitsi Englundin sivukuvaamo ja ilmeisesti myös heidän mökkinsä.

Kaksi miestä Hedenströmin purjeveneessä. Kuva: John Englund / SatM.

Yksityishenkilöiden, tavallisesti kaupungin varakkaiden henkilöiden asuntoja ja huviloita oli kuvattu kiitettävästi, niin ulkoa ja sisältä. Varakkaiden henkilöiden huonekuvissa huvittaa usein niiden yhtäläisyys. Lähes kaikkien asunnoista löytyvät samat elementit - kattokruunut, taulut, kuvioidut seinät ja lattiat sekä suuri määrä kukkia tai huonekasveja!

Apteekkari Sundblomin koti vuonna 1912. Kuva: John Englund / SatM.

Huonekalukuvat ovat yksi pienempi kokonaisuus, joka koostuu pääasiassa Ekwallin sänkytehtaan huonekalukuvista. Tämä kokonaisuus on tosin vielä digitoimatta. Muita pienempiä kokonaisuuksia ovat esimerkiksi sisällissota- ja sotilaskuvat, erilaiset piirustukset (laivoista ja rakennuksista) sekä nuottikuvat eli kuvat säveltäjien nuottipapereista.

Vaikkakin kuvat ovat pääosin Porista, niitä löytyy myös muualta nykyisen ja entisen Satakunnan alueelta, kuten Ulvilasta, Harjavallasta, Köyliöstä ja Äetsästä. Muutamia satunnaisia kuvia tuli vastaan myös Helsingistä, mutta ehdottomasti yllättävin kuvauspaikka oli Pölläkkälän kylä Äyräpäässä Karjalankannaksella, jossa aikanaan sijaitsi Ahlström Oy:n Suursaaren saha.

Äetsän voimalaitos vuonna 1923. Kuva: John Englund / SatM.

Kuten näistä esimerkeistä käy ilmi herra Englund kuvasi vähän kaikkea - eikä ihme sillä kuvaamo ehti toimia Porissa yli 40 vuotta! Kokoelman kuvissa korostuu usein selvästi harkitut kuvakulmat, sommittelut ja tekninen osaaminen. Monista kokoelman kuvista huomaa selvästi, että Englund on ohjeistanut kuvissa esiintyviä henkilöitä olemaan tietyssä paikassa tai asennossa kuvaushetkellä. Vaikkakin tietystä osasta kokoelmaa, esimerkiksi Rosenlewin teollisuuskuvista, välittyy tilaustyön historiallisesti tärkeä, mutta valokuvauksellisesti tylsähkö dokumentaarinen olemus, on Englund selvästi pyrkinyt valokuvauksessaan tiettyyn estetiikkaan ja monista kuvista kyllä huomaa, kuinka niiden kauneuteen on panostettu.

Erik, Hugo, Carl Wilhelm Rosenlew toimistossaan vuonna 1911. Kuva: John Englund / SatM.

Digitointiprojekti 

Kerron vielä lyhyesti, kuinka negatiivien digitointi on suoritettu projektin yhteydessä.

Negatiivien digitointiprosessi on koostunut seuraavista päävaiheista: 

1.       Negatiivien valokuvaus

2.       Kuvankäsittely

3.       Luettelointi

4.       Pakkaaminen

Aluksi negatiivilaatikot etsitään hyllystä ja puhdistetaan kevyesti pölystä ilmapumpulla ja sudilla. Tämän jälkeen negatiivit kuvataan valopöydällä järjestelmäkameralla ja kuvat siirretään tietokoneelle. Tietokoneella kuville tehdään halutut muokkaukset kuvankäsittelyohjelmalla (Photoshop). Tämä vaihe sisältää pääasiassa kuvan suoristamisen, rajaamisen, negatiivin muuntamisen positiiviksi ja harmaasävyiseksi, tasojen säädön ja lopulta tallentamisen halutussa koossa ja tiedostomuodossa (TIFF).

Tämän jälkeen kuvat ladataan museon kokoelmanhallintajärjestelmään, jossa ne luetteloidaan. Luetteloinnissa järjestelmään syötetään kaikki negatiivista ja kuvasta saatava informaatio. Esimerkiksi negatiivista kirjataan ylös sen mitat, kunto ja materiaali, ja kuvasta sen kontekstitiedot eli mistä kuva on otettu, milloin kuva on otettu ja keitä henkilöitä kuvassa esiintyy. Tämän lisäksi kuvasta kirjataan ylös Yleisen suomalainen asiasanaston (YSA) mukaiset asiasanat (tehtaat, laivat, huonekalut yms.).

Lopuksi negatiivit pakataan happovapaasti paperisiin suojakuoriin ja arkistokansioihin, jonka jälkeen kansiot numeroidaan ja siirretään säilytykseen kylmiöön.

Digitoidut negatiivit pakattuna museon kylmiössä. Kuva Ville Nikander / SatM.

Englundin negatiivikokoelman digitointihanke jää toistaiseksi tauolle odottamaan uutta rahoitusta ja uuden kokoelmanhallintajärjestelmän käyttöönottoa. Toivottavasti hankkeelle löytyy jatkoa mahdollisimman pian.

Ville Nikander
Projektityöntekijä
Satakunnan Museo 

Katso ja lue lisää:

John Englundin digitoituja lasinegatiiveja Satakunnan Museon Finna-sivustolla

Amanuenssi Timo Nordlundin artikkeli: Sata vuotta pimennossa –valokuvaaja John Englundin valokuvat näkevät vihdoin päivänvalonpoikkeustilasta huolimatta

Sata vuotta pimennossa – valokuvaaja John Englundin valokuvat näkevät vihdoin päivänvalon poikkeustilasta huolimatta

Valokuvaaja John Englundin (1870–1929) ainutkertaisten lasinegatiivien tarina on pitkä. Kun Englund kävi paljekamerallaan valottamassa lasilevyn Porin torin varrella, Waasan pankin edustalla vuonna 1900, päätyi negatiivi vedostamisen jälkeen alkuperäiseen laatikkoonsa odottamaan digitaalista maailmaa ja sen luomia mahdollisuuksia yli vuosisadan ajaksi. Viimein 120 vuoden jälkeen kuva pankkirakennuksesta, sekä noin 2 999 muuta Englundin valokuvaa näkevät digitaalisena päivänvalon Satakunnan Museon Finna -sivustolla.

Waasan pankki Porin torin laidalla noin vuonna 1900. Kuva: John Englund / SatM.

Vuosikymmenet vaihtuvat, lasinegatiivit pysyvät

John Englund. Kuva: Central Atelier / SatM.

John Englund oli tukholmalaissyntyinen valokuvaaja, joka porilaistui vuonna 1894. Englundin tie Poriin kulki Helsingin kautta, missä hän työskenteli tanskalaisen valokuvaaja Charles Riisin sekä ”presidentin serkku” K. E. Ståhlbergin kuvaamoissa. Tarina kertoo, että 1860-luvulla Porissa kuvannut Riis olisi vinkannut Englundille vapaista kuvausmarkkinoista Porissa. Englund pakkasi laukkunsa ja lähti länsirannikolle perustamaan omaa kuvaamoaan. Englundin oma kuvausateljee toimi Porissa lopulta osoitteessa Länsi-Esplanadi 17 (nyk. Länsipuisto 17).

Kun Englund menehtyi vuonna 1929, jäivät hänen lasinegatiivinsa niille sijoille. Negatiivit päätyivät Englundin perheen ja perikunnan haltuun, ja hyvä niin. Lasinegatiivit pysyivät tallessa halki vuosikymmenien. Välissä sattui ja tapahtui niin hyvässä kuin pahassa: Porin pommitukset 1940, Porin 400-vuotisjuhlat 1958, Pori Jazzin ensikajahdukset 1966 ja Porin Ässien Suomen mestaruus 1971 sekä aimo annos virtauksia Kokemäenjoessa. Kiitos Englundin perillisten, verrattain mittava lasinegatiivikokonaisuus säilyi pääosin vahingoittumattomana ja hyvässä tallessa. Paljon on myös tuhoutunut. Yli 30 vuotta toimineen valokuvaamon mittakaavassa 3 000 lasinegatiivia on lopulta pienehkö määrä. Kulttuurihistoriallisesti määrä on kuitenkin valtava.

Länsipuisto 17, Pori. Ns. Englundin rakennus purkamisvuonna 1995. Kuva: Pentti Pere / SatM.

Satakunnan Museo astuu mukaan tarinaan 1970-luvun loppupuolella. Ehkäpä Englundin perillisillä ei enää ollut mahdollisuutta säilyttää haurasta kuvamateriaalia, joten he tarjosivat negatiiveja säilytettäväksi Satakunnan Museolle. Tarkempia muistiinpanoja säilyttämisvastuun vaihtumisesta ei ole jäänyt jäljelle, mutta lasinegatiivilaatikot päätyivät deponoituina Satakunnan Museon arkistohyllylle odottamaan valotetumpaa tulevaisuutta. Valokuvien merkitys tietysti ymmärrettiin museossa välittömästi. Englundin valokuvanäyttely ”Poria ja porilaisia” oli esillä Satakunnan Museossa 22.11.1979–27.1.1980. Näyttelyssä oli nähtävillä arviolta 5 prosenttia lasinegatiivikokonaisuuden valokuvista.

Poria ja porilaisia -näyttely Satakunnan Museossa 1979. Kuva: Jalo Porkkala / SatM.

Poria ja porilaisia -näyttely Satakunnan Museossa 1979. Kuva: Jalo Porkkala / SatM.

Paluu kuva-arkistoon

Pienen valonpilkahduksen jälkeen kuvat vaipuivat kuitenkin taas pimentoon. Näyttelyn sulkeuduttua Porissa koettiin ja nähtiin porirockin nousu ja tuho, FC Jazzin mestaruus 1993, suuri kaupunkitulva 2007, puhumattakaan miljoonien vesilitrojen virtaamisesta Kokemäenjoessa. Lasinegatiivilaatikot löytyivät edelleen samasta paikasta Satakunnan Museon valokuva-arkiston hyllyltä – koskemattomina.

Syitä koskemattomuuteen on vähintään useita: museo ei voinut ryhtyä toimenpiteisiin kuvien kanssa, sillä ne eivät olleet museon omaisuutta – kuvat olivat ainoastaan pitkäaikaisessa säilytyksessä museolla. Ehkäpä kuvien omistajat kokivat, että lasinegatiivit olivat nyt hyvässä tallessa eikä muita toimenpiteitä niiden suhteen tarvittu. Lisäksi nykypäivän kuvienkäsittelymahdollisuudet ovat tietenkin täysin toisenlaiset kuin esimerkiksi 1990-luvulla. Lasinegatiivien vedostaminen ja reprokuvaaminen filmille olisi vaatinut huomattavia resursseja. Mutta ajan hammas on armoton. Vuosikymmenten vaihtuessa lasinegatiivit haurastuvat, esimerkiksi niiden emulsio saattaa varista lasista irti. Iski huoli ja ymmärrys siitä, että viimeistään nyt olisi aika toimia.

Englundia kaikille

Saapui vuosi 2019. Englundin lasinegatiivikokonaisuus on osunut silmiini Satakunnan Museon valokuva-arkistossa useampaan kertaan, ja siitä on ollut monesti puhetta niin museon sisällä kuin ulkopuolellakin. Useasti suu on loksahtanut auki, kun olen ottanut sattumanvaraisesti valopöydälle esille jonkin Englundin valottaman lasilevyn. On mykistävää, että käsissä oleva lasinegatiivi on valotettu muutaman metrin päässä siitä, kun Akseli Gallen-Kallela maalasi freskojaan Juséliuksen mausoleumissa vuonna 1903. Ja mikä kuva! Tunnelma on autenttinen. Gallen-Kallelan sikarinsavun voi miltei haistaa, kun kuvan saa lopulta korkearesoluutioisena auki tietokoneen näytölle. Mitä kaikkea muuta lasinegatiivikokonaisuus pitääkään sisällään?

Akseli Gallen-Kallela (vas.) freskomaalauspuuhissa Juséliuksen mausoleumissa 1903. Kuva: John Englund / SatM.

Saapui syksy 2019. Istuimme museonjohtaja Juhani Ruohosen huoneessa allekirjoittamassa Englundin suvun edustajien kanssa lasinegatiivikokonaisuuden luovutussopimusta Satakunnan Museolle. Tilanne oli miltei historiallinen – takana oli 90 vuosikymmentä, ja seuraava luku lasinegatiivien tarinassa olisi alkamassa. Samaan aikaan opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti haettavaksi avustuksia museoille merkittäviä digitointihankkeita varten. Palaset loksahtivat paikoilleen. Satakunnan Museo sai apurahaa 20 000 euroa, ja Englundin kuvien digitointihanke alkoi tammikuussa 2020.

Digitointia koronaepidemian keskellä

Paraikaa digitointiprojekti on täydessä vauhdissa. Projektia ei pysäytä edes järkyttävä koronaviruspandemia. Projektityöntekijä Ville Nikander käy Satakunnan Museon digitointipisteellä kerran viikossa ja kuvaa lasinegatiiveja koko loppuviikon luettelointitarpeiksi. Nikander luetteloi valokuvat museon kokoelmahallintajärjestelmään virusepidemian vuoksi etätyönä. ”Uusia” Englundin kuvia ilmestyy kerran viikossa kaikkien nähtäväksi museon Finna-sivustolle. Huhtikuuhun 2020 mennessä Englundin käytännössä aiemmin tuntemattomia kuvia on ilmestynyt Finnaan noin 500 kappaletta.

Projektin aikana pyritään digitoimaan, luetteloimaan ja happovapaasti uudelleenpakkaamaan niin paljon kuvia kuin mahdollista. Noin puolen vuoden projektin aikana tosin ei kaikkia 3 000 kuvaa ehditä käymään läpi. Loput tehdään museon omana työnä niin pian kuin mahdollista.

Englundin lasinegatiivilaatikoita. Kuva: Timo Nordlund / SatM.

Ville Nikander digitoimassa Englund-kokoelmaa 3.4.2020. Kuva: Timo Nordlund / SatM.

Englundin kuvien monta kulmaa

Vastikään digitoituja Englundin kuvia katsellessa ei voi välttyä liudalta kysymyksiä. Mikä sai ihmiset tulemaan kuvattavaksi Englundin ateljeeseen? Kuka Englundilta tilasi dokumentaarisia kaupunkikuvia vai halusiko hän tallentaa kaupunkinäkymiä itse? Mitkä olivat Englundin kuvaamisen motiivit ylipäänsä - oliko kyseessä pelkkää bisnestä vai oliko hänellä kuvaamisessaan tietoinen dokumentaarinen tai jopa taiteellinen näkökulma? Toki Englundin kuviin mahtuu myös ns. tilaustavaraa. Esimerkiksi suuret teollisuusyhtiöt, kuten Rosenlew, tilasivat Englundilta kuvia rakenteilla olevista Aittaluodon tehtaistaan. Myös näissä otoksissa on kuitenkin nähtävissä harkittuja sommitelmia ja taitavaa teknistä osaamista.

Porin Aittaluodon sulfiittitehdas rakennusvaiheessa kesäkuussa 1920. Kuva: John Englund / SatM.

Paikoin jopa maalaukselliset kuvat Porista ja porilaisista henkilöistä sekä tarkasti 1900-luvun alun katuja ja rakennuksia dokumentoivat kuvat ovat selvästi tarkoin harkittuja. Englund ehkäpä ymmärsi tekevänsä leipätyönsä ohella myös tärkeää tallennustyötä. Porilaisia katumaisemia ei oltu juurikaan kuvattu sitten Charles Riisin (1837–1915) jälkeen. Myös kuvaamot olivat kaupungissa vähissä. Englundin ateljeessa Länsi-Esplanadi 17:ssa kehitettiin myös muiden paikallisten kuvaajien valokuvia. Ei liene paljoakaan liioiteltua sanoa, että Englundin ateljee oli porilaisen valokuvauksen ydinaluetta koko liikkeen toiminta-ajan 1894–1929.

Kuvien monipuolinen sisältö kertoo parhaimmillaan monta tarinaa tietysti kuvien kohteesta, Englundin kuvaustaidoista ja -intresseistä mutta myös Englundin asemasta valokuvaajana Porissa, kuvien tilaajista sekä ylipäänsä Porin kaupungista ja porilaisista. Lasinegatiivien sisältö on miltei ehtymätön arkku porilaista kulttuurihistoriaa.

Yrjönkadun ja Alexandrankadun (nyk. Hallituskatu) kulmaus 1900-luvun alussa. Kuva: John Englund / SatM.

Luvian poikain palatsi puistojen risteyksessä Porissa, 1902. Kuva: John Englund / SatM.

Entä Englundin valokuvien merkitys valtakunnallisesti? Vertauksien tekeminen tunnettuihin nimiin, esimerkiksi Victor Barsokevitschiin tai Signe Branderiin, eivät ole tuulesta temmattuja. Barsokevitsch kuvasi monipuolisesti pääosin oman kuvaamonsa piikkiin ja onnistui säilyttämään miltei kaikki kuvaamansa lasinegatiivit. Signe Brander taas kuvasi esimerkiksi kaupunkinäkymiä Helsingin kaupunginmuseolle dokumentointihengessä. Taustat luovat väistämättä eroja lopputulemaan. Joka tapauksessa Englundin kuvien kohdalla kyse on teknisesti taitavasta ja myös erinomaisen taiteellisen silmän omaavasta 1800–1900-lukujen vaihteen valokuvaajasta, joka onneksemme työskenteli Porissa. Ilman Englundin lasinegatiiveja olisi Porin valokuvahistoria huomattavasti köyhempi.

Mitä seuraavaksi?

Kun tärkein työ eli kaikkien kuvien digitoiminen ja luettelointi on tehty, on aika miettiä Englundin valokuvien elämänkaarelle jatkoa. Satakunnan Museon julkaiseman Kahden kuvan aika -valokuvateoksen yhteydessä käytettiin muun muassa osaa Englundin huimasta kuvasarjasta Keski-Porin kirkon tornin korkeimmasta kohdasta. Kyseessä on miltei 360 asteen panoraamakuva Porin kaupungista, jonka valokuvaaja Mika Haavisto nykypäivänä kuvasi osittain uudelleen kirjan kuvitukseksi. Tätä ideaa olisi jollakin tapaa mielenkiintoista laajentaa teemalla ”Englundin jalanjäljillä”. Englundin kuvat ansaitsisivat myös tulla nähdyksi itsenäisenä valokuvajulkaisuna. Toisaalta Englundin valokuvanäyttely olisi korkea aika uusia 40 vuoden jälkeen. Aiomme Satakunnan Museossa miettiä erilaisia vaihtoehtoja.

Mika Haavisto Englundin jalanjäljillä Keski-Porin kirkon tornissa 28.8.2019. Kuva: Timo Nordlund / SatM.

Juuri nyt, kun koronaepidemia on yltymässä ja ihmisten on pysyttävä sisätiloissa, on Englundin kuvien paras käyttötarkoitus yksinkertaisesti niiden katselu. Oheisen linkin takaa on mahdollista nähdä käynnissä olevan digitointiprojektin tuloksia. Toivottavasti juuri sinä saat kuvista elämyksiä ja ajatuksia. Uskon, että tätä toivoi myös valokuvaaja John Englund painaessaan paljekameransa laukaisinta esimerkiksi Reposaaren satamassa 1900-luvun alussa.

John Englundin digitoituja lasinegatiiveja Satakunnan Museon Finna-sivustolla.

Englundin vaimo Mandi ja tytär Ingrid Reposaaressa 1900-luvun alussa. Kuva: John Englund / SatM.

Englundin lasinegatiivien pitkä tarina tulee väistämättä vielä jatkumaan pitkään. Kiitos siitä kuuluu valokuvaajan perillisille. Heidän hellässä huomassa kuvat säilyivät huimat 18 250 päivää ennen niiden päätymistä Satakunnan Museon valokuva-arkistoon 1970-luvun lopulla.


Timo Nordlund
amanuenssi
Satakunnan Museo