Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin: Modernismi (1950-luku)

Blogisarjassamme 'Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin' esittelemme Suomen tyylikaudet ja niihin ajoittuvia esineitä Satakunnan Museon kokoelmista. Tyylikausia on yhteensä yksitoista, ja julkaisemme yhden tyylikauden kerrallaan, kolme joka viikko. Nyt esitysvuorossa on tyyleistä tällä erää viimeinen eli modernismi (1950-luku).

1950-luku – modernismin aikaa

1950-luku oli Suomessa toipumisen ja uudistumisen aikaa. Rakentaminen oli kiivasta ja maaseudun ja kaupunkien raja hämärtyi uusien lähiöiden ns. metsäkaupunkien, kuten Tapiolan myötä. Arkkitehtuurin ihanteita olivat selkeys ja rakenteellisuus, kuten 1930-luvun funktionalismissa, mutta sävyt olivat lämpimämmät ja luonnonmateriaaleja käytettiin runsaasti.

Suomalainen taideteollisuus nosti päätään sodan päättymisen jälkeen ja 1950-luku sekä edelleen 1960-luku olivatkin suomalaisen muotoilun suuria vuosikymmeniä. Suomalaisen muotoilun tuotteisiin liitettiin kiehtovia kuvailuja, kuten taianomainen, alkuperäinen, rehellinen ja luonnonläheinen. Muotoilussa käytettiin hyväksi uutta kehittynyttä teknologiaa ja kansanperinnettä. Hienostunutta taideteollisuutta perusteltiinkin suomalaisten hyvällä materiaalintajulla, maan elinvoimaisella nuoruudella ja kansanomaisen käsityön vahvoilla juurilla.

Arkkitehtuuri

Omakotitalorakentaminen käynnistyi laajassa mitassa 1940-1950 -luvuilla jälleenrakentamisen myötä. Sodan jälkeinen asuntopula oli suuri ja valmiiden piirustusten mukaan rakennettavat tai talotehtaiden elementeistä nopeasti pystytettävät puiset tyyppitalot olivat ratkaisu tähän ongelmaan.

1950-luku oli modernismin aikaa, mutta rintamamies- ja tyyppitalot on usein nähty perinteisenä rakentamisena ja erityisesti sen yksinkertaistamisena vaikka sarjatuotantona valmistetut talot olivat hyvin moderni idea. Talojen sisätiloissa noudatettiin myös uusia funktionalismin periaatteita. Talot olivat pieniä, joten niiden piti olla käytännöllisiä. Aikanaan talot poikkesivat selvästi ympäröivästä maisemasta, mutta nykyisin tyyppitalot ovat merkittävä ja tyypillinen osa Suomen arkkitehtonista kerrostumaa niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Porissa tyyppitalojen muodostamia pikkukyliä nousi kaupungin liepeille mm. Liinaharjaan, Musaan, 10. osaan ja Uudellekoivistolle.

1950-luvulla suurten ikäluokkien saavutettua kouluiän alkoi massiivinen uusien koulutalojen rakentaminen. Vuosikymmenen alussa luotiin myös Arava-järjestelmä, jonka avulla alettiin rakentaa kerrostaloja taajamaväestön asunnonhankinnan tueksi. Poriin muodostui yksi lähiön esiasteista, nk. Aravien alue kaupungin keskustan kupeeseen. Alueen keskelle jätettiin puistoalue, jonka ympärille rakennettiin 7-kerroksisia tornitaloja, niiden viereen matalien lamellitalojen vyöhyke ja talojen väliin Kiertokatu.

Ilmakuvasta hahmottuu hyvin Porin Aravien alueen 1950-luvun hengen mukainen rakenne kaarevine katuineen, vapaasti sijoittuvine rakennuksineen ja puistovyöhykkeineen. Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Kerrostalon jalopuiset ovet ovat peräisin Porin Riihikedon Arava-alueen Kiertokatu 4:sta, jossa uusittiin talon ulko-ovet syksyllä 2016. Ovet ovat nyt esillä perusnäyttelyssämme, Satakunnan Museon kokoelmat.

Vuonna 1952 saatiin sotakorvaukset maksettua ja sen myötä vapautui resursseja rakentamiseen. Betoni ja harjateräs vapautuivat säännöstelystä v. 1953 ja sen myötä kokeiltiinkin monia uusia rakennustekniikoita. Aravien alueen ensimmäiset talot, ns. Kiinanmuuri sekä korkeat tornitalot on kuitenkin vielä muurattu tiilistä.

Sisustus

1950-luvulla joka perheen tyyppiasunnoksi muodostui 2h+k. Pienet huoneet pakottivat asukkaat valitsemaan usein kalustojen sijaan yksittäisiä huonekaluja. Pöydissä oli jatkolevyt, tuolit työnnettiin aterioiden välillä pöytien alle. Nojatuolien selät olivat korkeita, pikkutuoleissa suosittiin pinnoja ja jalat sorvattiin pyöreiksi. Esineet olivat kevyitä, huokeita ja asetettavissa päällekkäin ja vierekkäin. Erilaiset ristikot, ruudukot, rottingit ja lankapunokset sekä muovi olivat hyvin muodikkaita.

Ilmari Tapiovaaran kevyt ja ilmava pinnatuoli Mademoiselle (1956) on muotoilultaan hyvin tyypillinen 1950-luvun tuoli. Satakunnan Museon kokoelmat.

Ajalle tyypillinen 1950-luvun loppupuolen tekonahalla päällystetty nojatuoli Porista. Satakunnan Museon kokoelmat. 

Puu oli materiaalina suosittua. Pääosa huonekaluista tehtiin koivusta ja männystä. Tummat puulajit kuten mahonki ja jalava tulivat myös muotiin 1950-luvulla. Niitä yhdistettiin mielellään vaaleisiin puulajeihin ja valmistettiin ns. rytmivanerisia huonekaluja, jossa eriväriset puulajit muodostavat intarsiatyötä muistuttavia kuvioita. Uutena puuta säästävä keksintönä tuli lastulevy.

Antti Nurmesniemi suunnitteli Palace-hotelliin huomiota herättäneen, liimatusta vanerista valmistetun, lypsyjakkaraa muistuttavan saunajakkaran (1951). Satakunnan Museon kokoelmat.

Muovia ja lastulevyä käytettiin 1950-luvulla jo runsaasti ja niiden lisäksi alettiin valmistaa vaahtokumia. Vaahtokumi vaikutti huonekalujen verhoiluun ja muotoiluun. Tuolien istuimet pienenivät ja mukavuus saavutettiin paljon vähemmällä. Yksi 1950-luvun lopun tyypillisimpiä huonekaluja oli patjalla pehmustettu laveri.

Olavi Hänninen suunnitteli Palace-hotelliin kahvilatuolin (1952), joka edustaa aikansa kansainvälistä linjaa. Tuolia valmistettiin muovista ja teräksestä. Satakunnan Museon kokoelmat.

Samaan sarjaan kuuluvat tuolit. Erivärisillä buklee-kankailla päällystettyjen tuolien irrallisia istuintyynyjä voitiin tehosteeksi vaikka sekoittaa keskenään, kuten tuolien alkuperäinen porilainen omistaja on tehnyt. Tuolit ovat valmistettu vuosien 1950-54 välisenä aikana. Satakunnan Museon kokoelmat.

1950-luvulla ilmeisesti mittatilaustyönä valmistettu tuoli- ja sohvakokonaisuus on ollut käytössä 1970-luvulle asti Reposaaren konepajalla. Jalat ja runko on harmaaksi maalattua metallia, pehmustettu sohvarunko on päällystetty kapearaitaisella kankaalla. Satakunnan Museon kokoelmat.

Hoover Ltd:n valmistama klassinen palloimuri. Sillä on imuroitu Porissa aina 1980-luvun puoleen väliin asti. Satakunnan Museon kokoelmat.

Pieni metallinen pöytälamppu. Varsi messinkiä, muut metalliosat maalattu vaaleansinisiksi. Valaisin on 1950-luvulta ja palvellut Porissa. Satakunnan Museon kokoelmat.

1950-luvun makeisrasian kansi on kuvitettu ajalle tyypillisesti tyylitellyllä kukkakuvioinnilla, joka toistui usein myös mm. kangaskuvioinneissa. Satakunnan Museon kokoelmat.

Keramiikka ja lasi

1950-luvun muotoilu oli jatkoa 1930-luvun funktionalismille. Kaj Franck on yksi tunnetuimpia 1950-luvun suunnittelijoita. Hän korosti suunnittelussaan yksinkertaisuutta, käytännöllisyyttä ja ekologisuutta. Tunnetuimpia Franckin tuotteita on Kilta-astiasto, jota Arabia valmisti vuosina 1953-1975. Kilta oli oikeastaan sarja vapaasti yhdisteltäviä esineitä, joista saattoi koota oman mielen mukaisen kokonaisuuden. Muodot olivat pelkistetyn yksinkertaiset ja astiat olivat monikäyttöisiä ja pinottavia. Tämän lisäksi astioissa oli selkeät perusvärit, keltainen, sininen, vihreä, ruskea, valkoinen ja musta, jotka oli helppo yhdistää toisiinsa.

Kaj Franckin suunnittelema Kilta ei ollut varsinainen astiasto vaan enemminkin sarja astioita, joista saattoi kerätä mieleisensä kokonaisuuden. Astioita voitiin käyttää niin ruoan valmistukseen, tarjoiluun kuin säilytykseenkin. Satakunnan Museon kokoelmat.

1950-luvulla valmistettiin runsaasti myös lasia. Kaj Franck ja Saara Hopea suunnittelivat Nuutajärvelle taidelasin lisäksi värikkäitä ja pinottavia arkilaseja ja siirsivät ”Kilta-ajattelun” myös lasiteollisuuteen. Tapio Wirkkala ja Timo Sarpaneva suunnittelivat taas Iittalalle enemmän taidelasia, mutta myös arkista käyttölasia. 1950-luvun uuden suunnittelun myötä rohkea värinkäyttö yleistyi Suomen lasituotannossa.

Gunnel Nyman suunnitteli lasia 1940-luvun lopulla vain Nuutajärven tehtaalle ja loi pohjan Nuutajärven maineelle korkeatasoisena lasitehtaana. Nymanin korkeaa maljakkoa valmistettiin myös eri väreissä. Tapio Wirkkalan pisaramainen lasimaljakko on valmistettu Iittalan tehtaalla, jonne hän suunnitteli paljon taidelasia. Satakunnan Museon kokoelmat.

Saara Hopean lasit olivat muodoltaan kulmikkaampia verrattuna Kaj Franckin värilaseihin. Molemmat lasit olivat helposti säilytettäviä pinottavuuden vuoksi. Satakunnan Museon kokoelmat.

1950-luvun nelihenkinen malliperhe autenttisissa asuissaan. Pihainteriööri on esillä perusnäyttelyssämme, Satakunnan Museon kokoelmat.

Pienelle alle 3-vuotiaalle Harri-pojalle kuulunut lyhythihainen kauluspaita Punahilkka ja Susi-satuaiheisella kankaalla Porista 1950-luvun lopulta. Satakunnan Museon kokoelmat.

Naisen pukeutumisen viimeisteli huivi tai päähine. Huivi suojasi käytännöllisesti myös kampausta. Huivi voitiin kietaista myös hartioille tai pienempi liinanen viehkosti kaulan ympärille. Erilaiset painokuviot, erityisesti kukkakuviot, olivat muodikkaita huiveissakin. Tämän kukkakuvioisen ja värikkään huivin on tuonut konemestari Heikki Kukkanen merimatkoiltaan vaimolleen Aini Kukkaselle (1911-1994) 1950-luvulla. Satakunnan Museon kokoelmat.

Pieni kokonaan muovinen nalle 1950-luvulta. Muovi yleistyi materiaalina kaikkialla, myös leikkikaluissa - tässä se on korvannut perinteisen pehmeän teddykankaan. Nalle selvisi ehjänä leikeistä Porissa, Satakunnan Museon kokoelmat.

1950-luvun atomiajan virtaviivainen metallinen leluhävittäjä. Se on teollisena massatuotantona valmistettu Kiinassa, mutta hävittäjä oli Lars-Olof Lindrothin lapsuusajan aarre Porissa. Satakunnan Museon kokoelmat. 

Edellisten tyylikausien blogikirjoituksiin voit tutustua tästä: keskiaika (n. 1150-1550), renessanssi (1400-1660), barokki (n. 1660-1730), rokokoo (1730-1775/1750-1780), kustavilaisuus (n. 1775-1810), empire (n. 1810-1830), biedermeier (n. 1830-1850), kertaustyylit (n. 1850-1900), jugend (n. 1890-1910) ja funktionalismi (1930-1940 -luvut).

Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin: Jugend (n. 1890-1910)

Blogisarjassamme 'Tyylihistoriaa keskiajasta modernismiin' esittelemme Suomen tyylikaudet ja niihin ajoittuvia esineitä Satakunnan Museon kokoelmista. Tyylikausia on yhteensä yksitoista, ja julkaisemme yhden tyylikauden kerrallaan, kolme joka viikko. Nyt esitysvuorossa on jugend.

Jugend

Kertaustyylien vastapainoksi syntyi 1890-luvulla erityisesti arkkitehtuurissa, taideteollisuudessa ja taiteessa vallinnut moderni tyylisuunta, jonka saksankielinen nimi oli peräisin Die Jugend -aikakauslehdestä. Jugendina tyyli tunnettiin myös Ruotsissa ja meillä. Ranskassa siitä käytettiin nimitystä l’art nouveau ja Englannissa modern style. Tyyli pohjautui englantilaisten William Morrisin ja John Ruskinin uudistusliikkeen ideoihin mm. pyrkimyksessä kokonaistaideteokseen, rakennuksen ja sisustuksen harmoniaan. Arvostettua olivat aidot materiaalit, tarkoituksenmukaisuus, työn korkea laatu ja käsityö. Jugendille tyypillisiä piirteitä olivat tyylitelty kasvi- ja eläinornamentiikka, kaariviivat, voimakas liike ja epäsymmetrinen muotokieli. Tyyli sisälsi laajan kirjon eri ilmaisutapoja.

Kansallisromantiikka

Suomessa jugend sai raikkaan kansallisen ilmeen. Meillä se liittyi läheisesti kansallisromantiikkaan, jonka lähtökohtana oli kaikkialla Euroopassa 1800-luvulla virinnyt kiinnostus oman maan menneisyyteen. Suomessa tärkeimmiksi virikkeitten antajiksi nousivat Kalevala ja karelianismi. Täkäläisen tyylin kuvioaiheet olivat suorempia ja jäykempiä kuin eurooppalaistyylisen jugendin. Koristeaiheet otettiin suomalaisesta luonnosta. Suosittuja olivat mm. käpy, pöllö, orava ja karhu yhdistettyinä karjalaiseen reunaornamentiikkaan. 

Jugendin tyyli yhdistyi lähes kaikkeen arkiseenkin käyttötavaraan. Almanakassa vuodelta 1906 esiintyy tyypillistä jugendin värimaailmaa ja kasvikoristeaiheita, ja seinäkalenteria vuodelta 1911 koristaa kansallisromanttinen maalauskuva metsä- ja järvenrantamaisemasta. Satakunnan Museon kokoelmat.

Suuren suosion saavuttanut Suomen paviljonki vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä antoi hyvän kuvan maamme omaleimaisesta kansallisromanttisesta jugendista. Paviljonki oli usean eri alan taiteilijan laatima kokonaistaideteos, joka toi pienen, olemassa olostaan taistelevan maan kansainväliseen tietoisuuteen. Näyttelyosasto myös vaikutti tulevaan kotimaiseen suunnitteluun.

Rakennustaide

Akseli Gallén-Kallelan Ruovedelle 1894 rakennuttama Kalela, jonka esikuvana oli rikkaasti koristeltu karjalaistalo, näytti suuntaa kansallisromanttiselle rakennustaiteellemme. Tyylin merkittävimmät luomukset olivat Lars Sonckin sekä arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarisen piirtämiä jyhkeitä kivirakennuksia. Rakennustaiteessa jugendin suosima epäsäännöllisyys näkyi niin, että rakennus ikään kuin ”kasvoi” paikalleen maaperän muotoa mukaillen. Ahtailla kaupunkitonteilla epäsymmetrisyyttä oli korostettava esim. tornien, ikkunoiden ja koristeiden sijoittelulla.

Pietniemen Vanhakartanon linnamainen päärakennus on valmistunut vuonna 1903 arkkitehti Usko Nyströmin piirustusten mukaan (rakennuksen päädyssä on rakennusvuosiluvut 1902 (-) 1903). Rakennuksessa on piirteitä kansallisromantiikasta ja jugendtyylistä. Rakennusta ympäröi laaja puisto. Nykyään kartano on yksityisomistuksessa. Mustavalkoinen kuva on otettu vuonna 1979. Kuvaaja: Jalo Porkkala, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Kuvanveistäjä, paroni Emil Cedercreutz jonka taiteilijahuvila Ilmilinna valmistui Köyliön Ilmijärven rannalle vuonna 1905. Muodikkaan jugend-tyylisen rakennuksen oli suunnitellut arkkitehti Gustaf Strengell. Parivaljakon vetämissä vaunuissa istuu paroni itse, kuskina on Vihtori Vind. Kuva noin vuodelta 1910. Kuvaaja: Emil Kustaa Klint, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Porissa Antinkadulla sijaitseva Lipsasen kiinteistö. Talon suunnitteli arkkitehti Otto Von Zalsen. Kuvaaja: Petri Aura, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Suomen yhdyspankin rakennus osoitteessa Hallituskatu 3, Pori. Talo on alun perin rakennettu v. 1856-57, mutta se uudistettiin jugendtyyliseksi vuonna 1907 arkkitehtitoimisto Fagerholm & Nordmanin piirustusten mukaan. Valokuva on otettu todennäköisesti uudistuksen valmistumisen aikoihin, noin vuoden 1910 kieppeillä. Kuvaaja tuntematon, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Kultaseppä Isak Sahan asuin- ja liikerakennus osoitteessa Antinkatu 13, Pori kuvattuna 1910-luvulla. Julkisivun suunnittelivat arkkitehdit Fagerholm & Nordman vuonna 1911. Kuvaaja: Sven Raita, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Nybergin (tai Widbomin) taloksi kutsuttu kivirakennus, joka sijaitsi nykyisellä Hallituskadulla Porissa. Porin Kauppatorin Apteekin omistaja, apteekkari Gösta Widbom rakennutti talon vuonna 1912, ja sen suunnitteli porilainen arkkitehtuuritoimisto Fagerholm & Nordman. Valokuva on otettu vuonna 1912 talon valmistumisen aikoihin. Nybergin talo purettiin vuonna 1977. Kuvaaja: John Englund, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Porin keskustassa sijaitseva Cygnaeuksen koulu sen valmistumisen aikoihin vuonna 1912. Koulurakennus edustaa jugendtyyliä, ja sen suunnitteli arkkitehti Usko Nyström. Kuvaaja: John Englund, Satakunnan Museon kuvakokoelmat. 

Suunnittelun pohjana käytettiin graniittia ja puuta, joilla oli myös kansallisesti merkittävä symboliarvo. Tyylillisiä ja teknisiä ideoita haettiin maamme keskiaikaisista kivilinnoista ja -kirkoista sekä kansanomaisesta puuarkkitehtuurista. Ihanteena oli arkkitehtoninen kokonaisuus huonekaluja, valaisimia ja tekstiilejä myöten.

Ruokasali, jossa huonekalut, esineet ja sisustus muodostavat tyylipuhtaan jugendkokonaisuuden. Ylähyllyillä koreilevat täpläkuvioidut keramiikkalautaset saattavat olla Iris-tehtaan tuotantoa. Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Apteekkari Sunbblomin jugendkodin ruokailusalin ikkunoita, Länsipuisto 20, Pori. August Krookin arkkitehtitoimisto suunnitteli rakennuksen lisäosat. Kuvaaja: Seppo Huovinen, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Sisänäkymä apteekkari Sunbblomin jugendkodin ruokailusalista vuonna 1912. Kuvaaja: John Englund, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Toinen Englundin vuonna 1912 ottamista näkymistä apteekkari Sunbblomin jugendkodin ruokailusalista. Kuvaaja: John Englund, Satakunnan Museon kuvakokoelmat.

Taideteollisuus ja käsityöt

Kansallisromantiikka oli korkeatasoisen taideteollisuuden aikaa. Tyylin kehitykseen vaikutti suuresti Gallén-Kallela, jonka monipuoliseen taiteelliseen tuotantoon kuuluivat myös tekstiilit, huonekalut sekä puuleikkaus- ja metallityöt. Vaikka Porvoossa toimineen Iris-tehtaan pääsuunnittelijat eivät olleetkaan syntyperältään suomalaisia, edustivat Louis Sparren huonekalut ja A.W. Finchin muotoilema Iris-keramiikka täkäläistä kansallisromantiikkaa parhaimmillaan. Myös Arabian tuotantoon kuului suomalaista jugendia kuten Saarisen ja Lindgrenin suunnittelema näyttävä Fennia –sarja. Nuutajärven lasitehdas valmisti korkeatasoisia art nouveau –tuotteita. 

Korvallinen koristekulho Iris-tehtaan tuotantoa. Iris-tehdas oli toiminnassa vain lyhyen aikaa vuosina 1897-1902, mutta ehti saada kansainvälistä huomiota tuotteillaan, jotka olivat esillä myös Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Punasavista vihreäksi lasitettua kulhoa valmistettiin myös samalla kuvioinnilla tummansinisellä lasitteella tehtynä. Kulhon suunnitteli Alfred William Finch. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kannellinen suurehko munakulho myöskin Iris-tehtaan tuotantoa. Punasavea, joka on lasitettu tummansiniseksi - samaa kulhoa valmistettiin myös metsänvihreällä lasitteella, jossa oli samanlaiset valkeat täpläkuvioinnit. Kulhon suunnitteli A. W. Finch. Satakunnan Museon kokoelmat.

Österberg & L:n valmistama metallinen kahvikannu 1900-luvun alusta, jota on käytetty Porissa. Satakunnan Museon kokoelmat.

Huonekalujen puuleikkauskoristeissa käytettiin kansallisromantiikan kuvioaiheita. Jugendin muotokieli näkyi käsinojien keveänä kaartumisena, tarkoituksenmukaisuus funktionalismia enteilevänä muodon pelkistymisenä ja mukavuus korkeiksi pehmustettuina istuimina. Verhoiluissa suosittiin raidallisia plyysejä sekä kirjottuja villakankaita. Kuvioaiheitten tapaan myös väritystä hallitsi luonto. Suosituin väri verhoilukankaissa ja muissakin sisustustekstiileissä oli vihreä. 

Vasemmalla oleva koristeveistoksin kuvioitu jugendtuoli on peräisin Luvialta - sen alkuperäinen vihreä maalipinta on pahoin kulunut. Oikealla oleva jugendtuoli pelkistettyine linjoneen kuului kirjailija Maila Talvion kodin Satakuntasalin kalustoon. Mailan Satakuntasali on rakennettu uudestaan museomme perusnäyttelyyn, jossa tuoli on samaan kalustoon kuuluvan puusohvan kanssa näytteillä.

Kuviollisella plyysillä verhoiltu nojatuoli on osa kalustekokonaisuutta, johon kuuluu kahden nojatuolin lisäksi sohva, neljä pikkutuolia ja pöytä. Peräisin Porista. Satakunnan Museon kokoelmat.

Tuoli vastaavasta kalustekokonaisuudesta, myös peräisin Porista. Vaikka tämä kalusto on puuosien linjoiltaan ylläolevaa yksinkertaistetumpi, on myös sen plyysikangasverhoilu väritykseltään ja tyyliltään samanlaista. Allaoleva sohva kuuluu tuolin kanssa samaan kalustoon. Satakunnan Museon kokoelmat.

Ylläolevan tuolin kanssa samaan kalustoon kuuluva korkeaselkäinen sohva. Satakunnan Museon kokoelmat.

Muodoltaan turkkilaistyylinen ottomaani on saanut ylleen jugendtyylisen verhoilun. Se on alun perin kuulunut Hotelli Otavan sisustukseen vuosisadan vaihteessa Porissa. Ottomaani on esillä perusnäyttelyssämme, Satakunnan Museon kokoelmat.

Vetolaatikollinen ompelupöytä 1900-luvun alusta Porista. Satakunnan Museon kokoelmat.

Uuninedusvarjostin 1890- ja 1900-lukujen taitteesta Porista. Punaruskealle villakankaalle on kirjottu silkkilangoin tyypillinen jugendin kukka-aihe. Puuosat ovat maalattu mustiksi. Satakunnan Museon kokoelmat.

Porissa käytetyn kookkaan, kuparisen kattovalaisimen pakotuskuvioinnin pöllö oli suosittu koristeaihe kansallisromantiikan aikaan. Valaisin on Porista. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kattovalaisin, joka runko on messinkiä, ja kankaisen varjostimen alla roikkuu rivistö lasihelmistä punottuja koristeita. Vuosisadan vaihteesta, käytetty Porissa. Satakunnan Museon kokoelmat.

Tyylitelty jugend-kattokruunu. Muotoillut maitolasikuvut tuovat mieleen kävyt. Peräisin Porista. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kaksiosainen keraaminen lasitettu kukkapylväs klassista jugend-tyyliä. Pylvään yläosassa olevan maljan saa tarvittaessa erikseen maljakoksi tai ruukuksi vaikka pöydän päälle. Satakunnan Museon kokoelmat.

Suomen Käsityön Ystävien yhdistys elvytti maan vanhaa kudontaperinnettä. Käsityön Ystävien malliston taidetekstiilit olivat arvokas osa suomalaista jugendia. Myös muita myyntimallistoja käytettiin ahkerasti ja monissa kodeissa kansallisromantiikka näkyikin selvimmin emännän kirjomina tai kutomina koristetekstiileinä.

Oikealla Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Liekki-ryijy Maila Talvion kodin Satakuntasalista. Ryijyn valmisti Suomen Käsityön Ystävät. Vasemmalla oleva Liekki-ryijystä mukailtu penkkiryijy on kuulunut Satakuntasalin penkille; se lienee uniikki mukaelma, sillä sille ei ole löytynyt vastaavaa. Ei tiedetä ketä se on suunnitellut ja toteuttanut, mutta sen koko on selvästi mukautettu huoneen penkin kokoon joten nähtävästi on haluttu luoda jotakin alkuperäiseen Liekki-ryijyyn sopivaa. Molemmat ovat esillä perusnäyttelyssämme Satakunnan Museossa.

Gallen-Kallela ei ollut ainoa suunnittelija, jota liekkiteema kiehtoi. Ilona Jalava suunnitteli tämän 'Tulenliekki'-nimisen ryijyn vuonna 1905. Ryijy on valmistettu ohjemallin mukaan kotona Merikarvialla 1900-luvun alussa. Satakunnan Museon kokoelmat.

Valikoima erilaisia jugend-tyylisiä keinutuolinmattoja Porin seudulta. Kaikki ovat valmistettu 1900-luvun alussa kotikäsitöinä. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kaksi käsintehtyä kirjottua sisustustyynyä vuosisadan vaihteesta. Samantyyliset jugendtyynyt edustavat sisustuksen värimuodin ääripäitä. Ylempi vaaleampi tyynyistä on kuulunut vuorineuvos Juséliuksen kotiin, ja tumma tyyny on toisaalta Porista. Satakunnan Museon kokoelmat.

Itsetehty rasia miesten irtokauluksien säilyttämiseen. Rasia on tehty päällystämällä tukevasta pahvista leikattu muoto kirjaillulla pellavakankaalla. Se on valmistettu Porissa 1900-luvun alkuvuosina. Satakunnan Museon kokoelmat.

Käsipeilin kuparisen kehyksen pakotuskuviona on art nouveau-tyylistä lehti- ja köynnösornamentiikkaa sekä hiuksiaan kampaava naisfiguuri. Satakunnan Museon kokoelmat.

Kuparinen pakotuskohokuvioitu valokuvakehys, jossa tyylitellyt kukkakuviot. Satakunnan Museon kokoelmat.

Valokuva-albumi, jonka tekonahkaisiin kansiin on kohokuvioitu kukka-aihe. Albumin paksujen pahvisten sisälehtien ulkoreunat on kullattu. Satakunnan Museon kokoelmat.

Edellisten tyylikausien blogikirjoituksiin voit tutustua tästä: keskiaika (n. 1150-1550), renessanssi (1400-1660), barokki (n. 1660-1730), rokokoo (1730-1775/1750-1780), kustavilaisuus (n. 1775-1810), empire (n. 1810-1830), biedermeier (n. 1830-1850) ja kertaustyylit (n. 1850-1900).