Saksalaisten huoltokenttää tutkimassa Porissa

Tiesitkö että jatkosodan aikaan Porin lentokenttä toimi Saksan ilmavoimien keskeisenä huoltokenttänä? Rauhallinen ja hyvien kulkuyhteyksien varrella sijainnut Pori tarjosi ideaalin paikan Pohjois-Norjaan ja Suomeen ryhmitettyjen lentoyksiköiden huoltoon. Saksalaisten johdolla lentokentän ympäristöön muodostui valtava parakkikylä ja saksalaisten rullaustiet etenivät vähitellen syvälle Porin metsään.

Saksalaiset eivät kuitenkaan näkyneet vain lentokentän alueella vaan saksalaisten marssiaskeleet kuuluivat pitkin kaupunkia. Yhteisissä illanvietoissa porilaisten ja saksalaisten välillä muodostui niin ystävyyssuhteita, romansseja kuin nyrkkitappeluitakin. Kohtaamisia syntyi myös porilaisten ja venäläisten sotavankien kesken, joille jotkin kaupunkilaiset toimittivat salaa ruokaa ja jopa veitsiä.

Saksalaisten läsnäolo sai räjähtävän lopun, kun syyskuussa 1944 kaupungista vetäytyneet saksalaiset räjäyttivät perässään osan lentokentän rakennuksista. Tämän lisäksi osa rakenteista, kuten Porin metsään piilotetut lentokoneiden sirpalesuojat ja rullaustiet, jäivät sodan loputtua tarpeettomiksi ja ne jätettiin luonnon armoille. Monet tällaiset rakenteet ovat edelleen nähtävissä kaupunkipuiston alueella.

Porin pamauksen tuhoja tarkistamassa. Kuva: SatM, Kurt K. Karlsson.

Haastatteluin uutta tietoa

Huolimatta Porin mielenkiintoisesta sota-ajan historiasta, aihetta käsittelevä tutkimus on ollut varsin vähäistä. Siksi koimme tärkeänä tallentaa aikakauteen liittyvää tietoa, muisteluita, valokuvia ja arkeologista löytöaineistoa vielä kun se on mahdollista. Ensimmäiset haastattelut onkin jo nauhoitettu ja valokuvalahjoitukset vastaanotettu digitoitavaksi.

Henkilökohtainen aineisto liittyen sota-aikaan ja sotaa seuranneisiin vaiheisiin on meille äärimmäisen tärkeä, sillä sen kautta voimme asettua aikalaisten kenkiin aivan eri tavalla kuin virallisia asiakirjoja lukemalla. Vaikka tutkimushankkeen keskiössä on erityisesti Porin lentokentän vaiheet, myös muut Satakunnan sota-aikaa koskevat muistot ja aineistot otetaan ilomielin vastaan.

Porin lentokentän saksalaisia. Kuva: Tutkimushankkeen kuvakokoelma.

Aineistoa maan alta

Arkeologisen tutkimuksen avulla unohduksiin jääneet sota-ajan rakenteet ja maan alta paljastuneet löydöt nousevat tutkimushankkeen keskiöön. Löytöaineisto ei kerro meille pelkästään huoltokentän rakennuskannasta ja sotilaiden ruokavaliosta, vaan sen kautta voimme muodostaa kertomuksia henkilöistä, joista asiakirjat vaikenevat, ja vastata kysymyksiin, joihin ei enää löydy vastaajaa.

Alueella tehdyissä alustavissa tutkimuksissa on paikannettu useita saksalaisten rakennelmien jäänteitä sekä maanalaisia roskakuoppia, joista on paljastanut muun muassa saksalaisten hammastahnatuubeja, keramiikkaa ja kenttäkeittoastioita. Parhaimmillaan esineihin on kaiverrettu niiden kantajan nimi, jolloin esineet voidaan liittää osaksi laajempaa henkilöhistoriaa.

Arkeologiset tutkimukset jatkuvat elokuussa Porin suomalaisen yhteislyseon lukion kanssa järjestettävänä koululaiskaivauksena, jonka aikana opiskelijat ottavat osaa tutkimuksiin kirjaimellisesti kädet mullassa. Kaivauskokemuksista ja löytöaineistosta valmistuu Porin Päivän viikolla Satakunnan Museoon avautuva pienoisnäyttely.

Myöhemmin arkeologisiin kaivauksiin voivat osallistua myös muut aiheesta kiinnostuneet, sillä Satakunnan Museo järjestää yhteistyössä Porin seudun kansalaisopiston kanssa syksyllä 2020 luento- ja kaivauskurssin Sodan jäljet Porissa – konfliktiarkeologiaa ja paikallishistoriaa.

Lentokoneiden sirpalesuojien jäänteitä Porin Metsässä. Kuva: Teemu Väisänen.

Tapahtumia ja tempauksia

Kansalaisopiston kurssin lisäksi suunnitteilla on paljon muita kaikille avoimia tapahtumia, joista tiedotetaan Satakunnan Museon esitteessä sekä sosiaalisessa mediassa. Tutkimushanke huipentuu maaliskuussa 2022 avattavaan näyttelyyn, jossa Porin seudun kotirintamaa esitellään laajemmin. Lisäksi aineistoa tullaan hyödyntämään väitöskirjatutkimuksessa.

Tutkimushankkeen edistymistä voit seurata sosiaalisen median ohella myös tutkimushankkeen kotisivuilta osoitteessa www.feldluftparkpori.com. Mikäli olet kiinnostunut ilmoittautumaan haastateltavaksi tai voisit lainata sota-ajan aineistoa digitoitavaksi, ota yhteyttä ja sovitaan aikataulusta tarkemmin!

Teemu Väisänen
Projektitutkija
Satakunnan Museo
teemu.vaisanen@pori.fi

Museon arki muuttui koronan vuoksi, osa 8: Museot avautuvat kesäkuun alussa!

Tervetuloa meille – vihdoinkin! Olemme huolehtineet asiakkaiden ja työntekijöiden turvallisuudesta!

Museoiden ovet sulkeutuivat varsin dramaattisissa merkeissä maaliskuussa. Mutta nyt on jo nähtävissä valoa tunnelin päässä! Reilun kymmenen viikon jälkeen on mahdollista avata museot uudelleen ja näin tehdään myös Satakunnan Museossa, jonka kaikki toimipisteet eli Satakunnan Museon, Rosenlew-museo, Luontotalo Arkki sekä Rakennuskulttuuritalo Toivo ja Korsmanin talo avautuvat tiistaina 2.6.

Odotamme innolla museoiden avautumista, mutta sulkeutumisen aiheuttanutta koronaa ei todellakaan ole vielä lannistettu ja vaarana on edelleen sairastuminen. Tästä johtuen olemmekin noudattaneet ohjeistusta, jonka avulla voimme tehdä museovierailusta turvallisen niin asiakkaille kuin henkilökunnalle.

Tulemme seuraamaan tarkasti museokävijöiden määrää, joten meidän erilaisissa ja eri kokoisissa tiloissamme on turvallista liikkua ja oleskella. Turvavälistä kannattaa kuitenkin jokaisen asiakkaan huolehtia myös itse!

Ohjeistamme yleisöä

Aivan kuten kaupoissa tai muissa julkisissa tiloissa, ohjeistamme yleisöä turvallisesta käyttäytymisestä kirjallisesti. THL:n, Porin kaupungin ja Suomen museoliiton tuottamia ohjeita löytyy kaikista meidän museoistamme, mutta henkilökunnalta voi ja saa myös aina kysyä neuvoa.

Museoon saapuessa tarjoamme käsidesiä ja käsien pesu on suotavaa museoon tullessa ja sieltä lähdettäessä. Olemme myös lisänneet lipunmyyntitiskeille pleksisuojat, joten pääsylipun tai museokauppatuotteen osto on turvallista. Korttiostot ovat kaikin puolin suositeltavia.

Ohjeistuksia on lisätty museotiloihin runsaasti. Kuva Rosenlew-museosta, Leila Stenroos.

Koskeminen kielletty vai onko sittenkään?

Museotiloista on ikävä kyllä jouduttu poistamaan kaikki kosketeltava esineistö sekä sulkemaan leikkipaikat. Satakunnan Museon näyttelyissä olevat kosketusnäytöt ovat kuitenkin käytössä, mutta niitä ei saa käyttää paljain käsin. Näyttöjä voi käyttää kosketuskynällä, jollaisen saa lainaksi lipunmyynnistä. Oman kynän käyttö on myös sallittua. Lainakynät puhdistetaan jokaisen käyttökerran jälkeen. Kosketusnäytöt toimivat myös kertakäyttöisillä muovihanskoilla. Näitäkin tarjoamme asiakkaille museoon saapumisen yhteydessä.

Arkissa ollaan valmiina yleisöä varten. Kuva Martti Koski.

Tapahtumat tauolla, vaikka ei ihan kaikki nekään

No entäpä ne tapahtumat? Kesäkuun osalta kaikki museotapahtumat on peruutettu emmekä myöskään ota vastaan opastusvarauksia kesä-heinäkuussa. Omatoimiset ryhmät voivat tulla museokäynnille, jos tila ja sen hetken asiakasmäärä sen sallii.

Rakennuskulttuuritalo Toivossa järjestämme lasten työpajoja heinäkuussa tiistaisin ja torstaisin. Henkilökunta huolehtii, että pajatoiminta on turvallista.

Näyttelyissä vähän jotain uuttakin

Koronatauon aikana museon henkilökunta on työskennellyt ahkerasti, pääosin etänä. Osa henkilökunnasta on kuitenkin työskennellyt koko ajan museoissamme ja muun muassa uudistanut, puhdistanut ja kunnostanut näyttelyitä. Tästä voi lukea lisää vielä tällä viikolla, kun tiedotamme museoiden avautumisesta ja näyttelyistä.

Tule museoon ja vinguta jos jonkinmoista korttia!

Monista rajoituksista huolimatta Satakunnan Museossa ja sen kaikissa toimipisteisteissä on paljon nähtävää ja koettavaa. Tule siis meille, vinguta museokorttia, vilauta Satakunnan Museon ystävien jäsenkorttia, osta lippu kassalta ja muista, että meillä on myös paljon ryhmiä, jotka pääsevät museoon ilmaiseksi!

Ja museokaupoissa on luvassa mukavia kesätarjouksia!

Ihanaa kesää ja virkistäviä museokäyntejä toivottaa koko Satakunnan Museon henkilökunta.

Osa Satakunnan Museon henkilökunnasta ehti paikalle kuvattavaksi. Tervetuloa siis kaikkiin Satakunnan Museon museoihin tiistaista 2.6. alkaen! Kameran takana hääri Tommi Järvensivu.

Museon arki muuttui koronan vuoksi, osa 5: Maakuntatutkija etätöissä

Tässä blogikirjoitusten sarjassa museon työntekijät kertovat, millaisia muutoksia kevään 2020 koronavirus toi heidän töihinsä. Vuorossa on maakuntatutkija Akuliina Aartolahti.

Kevättalvi on maakuntatutkijalle suunnittelun aikaa. Silloin istutaan työpöydän ääressä ja suunnitellaan kesän toimintaa. Paikallismuseoita pyörittävät yhdistykset pitävät kevätkokouksensa, aloittavat pikkuhiljaa museoiden siivoamisen kesäkautta varten ja ryhtyvät suunnittelemaan kesän tapahtumia, oppaiden palkkaamisia, rakennusten korjaamista, luettelointia ja sen sellaista. Suunnittelua, johon maakuntatutkija osallistuu ja kannustaa. Etätyö ei sitä muuta. Uutta on se, että nyt kaikilla suunnitelmilla täytyy olla myös varasuunnitelma. Ja varasuunnitelman varasuunnitelma: mitä sitten, jos sulku jatkuukin koko kesän? Mitä sitten, jos se loppuukin jo toukokuussa? Mitä sitten, jos tapahtuu mitä tahansa näiden kahden väliltä?

Uutta on myös se, että nyt joudutaan tosissaan miettimään, miten paikallismuseot selviävät hengissä tästä ajasta. Vain kesäkaudella auki olevat museot eivät ole vielä menettäneet museokävijöitään, mutta kesän tilanne on tietysti vielä auki. Kotiseutuyhdistykset ovat kuitenkin menettäneet yhden merkittävimmistä tulonlähteistään: tilojen vuokraamisen kevään juhliin ja kokouksiin. Nämä tulonmenetykset ovat ajaneet monet yhdistykset jo kriisiin. Museon pyörittäminen ei ole milloinkaan tuottavaa toimintaa ja viime vuoden tulot on käytetty viime vuoden menoihin. Paikallismuseoissa eletään kädestä suuhun ja merkittävin resurssi on niissä ihmisissä, jotka työtä tekevät talkoilla, rakkaudesta kotiseutuun. Heidän työpanoksensa ei kuitenkaan muutu rahaksi, jolla maksetaan kiinteistövero, lämmityskustannukset, jossain tapauksissa myös vuokrat, ostetaan rakennusmateriaalia vuotavaan kattoon, jne. Nyt jos koskaan paikallismuseot tarvitsevat oman yhteisönsä tuen ja yhdistykset jäsenmaksuja.

Etäkokous meneillään. Mukana Satakunta, Varsinaissuomi, Päijät-Häme ja Länsi-Uusimaa. Taustalla näkyvä vanhahko naishahmo ei osallistu kokoukseen, 

Mitä tapahtuu kotiseutu- ja paikallismuseoille nyt kun vuoden tärkein tulonlähde on jo menetetty? Muun muassa tätä pohtii ja ratkaisuja etsii maakuntatutkija. Mutta onneksi ei yksin.  Meitä on parikymmentä henkilöä, kaikissa Suomen alueellisissa vastuumuseoissa ympäri Suomen Rovaniemeltä Helsinkiin ja Joensuusta Poriin. Etäkokousvälineet on tällä porukalla olleet käytössä jo paljon ennen tätä etäyöaikaa ja nyt entistä enemmän, koska yhdessä on helpompi löytää ratkaisuja. Ihmeellinen Internet, joka mahdollistaa nopean yhteydenpidon tavalla, joka tuntuu melkein oikealta kohtaamiselta, kun siihen on tottunut.

Olohuoneen pöytä työpöytänä. Alkaa tila olla kortilla kun jostain niitä kirjoja vain kertyy. Ja taimiakin on johonkin mahdutettava.

PS. Vaikka Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy vastaus moneen asiaan, on etätöiden aikana huomannut, kuinka paljon kaipaa sitä, että pääsisi varmistamaan ja todentamaan asiat ihan oikeista kirjoista. Hakemaan lihaa luiden ympärille lukemalla ja selailemalla oikeita kirjoja, oikeita kortistoja, oikeita fyysisiä mappeja, joihin on tallentunut tietoa vuosikymmenten ajalta useilta eri tutkijoilta. Kotikirjasto on ihan kelvollinen, mutta ei mitään verrattuna museon kirjastoon. Sitä kaipaan kovasti! Poikkeusaikana sieltä on saanut viedä kirjoja myös mukanaan ja niitä on alkanut pikkuhiljaa kertyä kotiin kiitettäviä määriä. Koronan jälkeen muutto takaisin omaan työhuoneeseen tulee olemaan pitkä ja painava.

Akuliina Aartolahti, Satakunnan Museon maakuntatutkija