Saksalaisten huoltokenttää tutkimassa Porissa

Tiesitkö että jatkosodan aikaan Porin lentokenttä toimi Saksan ilmavoimien keskeisenä huoltokenttänä? Rauhallinen ja hyvien kulkuyhteyksien varrella sijainnut Pori tarjosi ideaalin paikan Pohjois-Norjaan ja Suomeen ryhmitettyjen lentoyksiköiden huoltoon. Saksalaisten johdolla lentokentän ympäristöön muodostui valtava parakkikylä ja saksalaisten rullaustiet etenivät vähitellen syvälle Porin metsään.

Saksalaiset eivät kuitenkaan näkyneet vain lentokentän alueella vaan saksalaisten marssiaskeleet kuuluivat pitkin kaupunkia. Yhteisissä illanvietoissa porilaisten ja saksalaisten välillä muodostui niin ystävyyssuhteita, romansseja kuin nyrkkitappeluitakin. Kohtaamisia syntyi myös porilaisten ja venäläisten sotavankien kesken, joille jotkin kaupunkilaiset toimittivat salaa ruokaa ja jopa veitsiä.

Saksalaisten läsnäolo sai räjähtävän lopun, kun syyskuussa 1944 kaupungista vetäytyneet saksalaiset räjäyttivät perässään osan lentokentän rakennuksista. Tämän lisäksi osa rakenteista, kuten Porin metsään piilotetut lentokoneiden sirpalesuojat ja rullaustiet, jäivät sodan loputtua tarpeettomiksi ja ne jätettiin luonnon armoille. Monet tällaiset rakenteet ovat edelleen nähtävissä kaupunkipuiston alueella.

Porin pamauksen tuhoja tarkistamassa. Kuva: SatM, Kurt K. Karlsson.

Haastatteluin uutta tietoa

Huolimatta Porin mielenkiintoisesta sota-ajan historiasta, aihetta käsittelevä tutkimus on ollut varsin vähäistä. Siksi koimme tärkeänä tallentaa aikakauteen liittyvää tietoa, muisteluita, valokuvia ja arkeologista löytöaineistoa vielä kun se on mahdollista. Ensimmäiset haastattelut onkin jo nauhoitettu ja valokuvalahjoitukset vastaanotettu digitoitavaksi.

Henkilökohtainen aineisto liittyen sota-aikaan ja sotaa seuranneisiin vaiheisiin on meille äärimmäisen tärkeä, sillä sen kautta voimme asettua aikalaisten kenkiin aivan eri tavalla kuin virallisia asiakirjoja lukemalla. Vaikka tutkimushankkeen keskiössä on erityisesti Porin lentokentän vaiheet, myös muut Satakunnan sota-aikaa koskevat muistot ja aineistot otetaan ilomielin vastaan.

Porin lentokentän saksalaisia. Kuva: Tutkimushankkeen kuvakokoelma.

Aineistoa maan alta

Arkeologisen tutkimuksen avulla unohduksiin jääneet sota-ajan rakenteet ja maan alta paljastuneet löydöt nousevat tutkimushankkeen keskiöön. Löytöaineisto ei kerro meille pelkästään huoltokentän rakennuskannasta ja sotilaiden ruokavaliosta, vaan sen kautta voimme muodostaa kertomuksia henkilöistä, joista asiakirjat vaikenevat, ja vastata kysymyksiin, joihin ei enää löydy vastaajaa.

Alueella tehdyissä alustavissa tutkimuksissa on paikannettu useita saksalaisten rakennelmien jäänteitä sekä maanalaisia roskakuoppia, joista on paljastanut muun muassa saksalaisten hammastahnatuubeja, keramiikkaa ja kenttäkeittoastioita. Parhaimmillaan esineihin on kaiverrettu niiden kantajan nimi, jolloin esineet voidaan liittää osaksi laajempaa henkilöhistoriaa.

Arkeologiset tutkimukset jatkuvat elokuussa Porin suomalaisen yhteislyseon lukion kanssa järjestettävänä koululaiskaivauksena, jonka aikana opiskelijat ottavat osaa tutkimuksiin kirjaimellisesti kädet mullassa. Kaivauskokemuksista ja löytöaineistosta valmistuu Porin Päivän viikolla Satakunnan Museoon avautuva pienoisnäyttely.

Myöhemmin arkeologisiin kaivauksiin voivat osallistua myös muut aiheesta kiinnostuneet, sillä Satakunnan Museo järjestää yhteistyössä Porin seudun kansalaisopiston kanssa syksyllä 2020 luento- ja kaivauskurssin Sodan jäljet Porissa – konfliktiarkeologiaa ja paikallishistoriaa.

Lentokoneiden sirpalesuojien jäänteitä Porin Metsässä. Kuva: Teemu Väisänen.

Tapahtumia ja tempauksia

Kansalaisopiston kurssin lisäksi suunnitteilla on paljon muita kaikille avoimia tapahtumia, joista tiedotetaan Satakunnan Museon esitteessä sekä sosiaalisessa mediassa. Tutkimushanke huipentuu maaliskuussa 2022 avattavaan näyttelyyn, jossa Porin seudun kotirintamaa esitellään laajemmin. Lisäksi aineistoa tullaan hyödyntämään väitöskirjatutkimuksessa.

Tutkimushankkeen edistymistä voit seurata sosiaalisen median ohella myös tutkimushankkeen kotisivuilta osoitteessa www.feldluftparkpori.com. Mikäli olet kiinnostunut ilmoittautumaan haastateltavaksi tai voisit lainata sota-ajan aineistoa digitoitavaksi, ota yhteyttä ja sovitaan aikataulusta tarkemmin!

Teemu Väisänen
Projektitutkija
Satakunnan Museo
teemu.vaisanen@pori.fi

Museon arki muuttui koronan vuoksi, osa 8: Museot avautuvat kesäkuun alussa!

Tervetuloa meille – vihdoinkin! Olemme huolehtineet asiakkaiden ja työntekijöiden turvallisuudesta!

Museoiden ovet sulkeutuivat varsin dramaattisissa merkeissä maaliskuussa. Mutta nyt on jo nähtävissä valoa tunnelin päässä! Reilun kymmenen viikon jälkeen on mahdollista avata museot uudelleen ja näin tehdään myös Satakunnan Museossa, jonka kaikki toimipisteet eli Satakunnan Museon, Rosenlew-museo, Luontotalo Arkki sekä Rakennuskulttuuritalo Toivo ja Korsmanin talo avautuvat tiistaina 2.6.

Odotamme innolla museoiden avautumista, mutta sulkeutumisen aiheuttanutta koronaa ei todellakaan ole vielä lannistettu ja vaarana on edelleen sairastuminen. Tästä johtuen olemmekin noudattaneet ohjeistusta, jonka avulla voimme tehdä museovierailusta turvallisen niin asiakkaille kuin henkilökunnalle.

Tulemme seuraamaan tarkasti museokävijöiden määrää, joten meidän erilaisissa ja eri kokoisissa tiloissamme on turvallista liikkua ja oleskella. Turvavälistä kannattaa kuitenkin jokaisen asiakkaan huolehtia myös itse!

Ohjeistamme yleisöä

Aivan kuten kaupoissa tai muissa julkisissa tiloissa, ohjeistamme yleisöä turvallisesta käyttäytymisestä kirjallisesti. THL:n, Porin kaupungin ja Suomen museoliiton tuottamia ohjeita löytyy kaikista meidän museoistamme, mutta henkilökunnalta voi ja saa myös aina kysyä neuvoa.

Museoon saapuessa tarjoamme käsidesiä ja käsien pesu on suotavaa museoon tullessa ja sieltä lähdettäessä. Olemme myös lisänneet lipunmyyntitiskeille pleksisuojat, joten pääsylipun tai museokauppatuotteen osto on turvallista. Korttiostot ovat kaikin puolin suositeltavia.

Ohjeistuksia on lisätty museotiloihin runsaasti. Kuva Rosenlew-museosta, Leila Stenroos.

Koskeminen kielletty vai onko sittenkään?

Museotiloista on ikävä kyllä jouduttu poistamaan kaikki kosketeltava esineistö sekä sulkemaan leikkipaikat. Satakunnan Museon näyttelyissä olevat kosketusnäytöt ovat kuitenkin käytössä, mutta niitä ei saa käyttää paljain käsin. Näyttöjä voi käyttää kosketuskynällä, jollaisen saa lainaksi lipunmyynnistä. Oman kynän käyttö on myös sallittua. Lainakynät puhdistetaan jokaisen käyttökerran jälkeen. Kosketusnäytöt toimivat myös kertakäyttöisillä muovihanskoilla. Näitäkin tarjoamme asiakkaille museoon saapumisen yhteydessä.

Arkissa ollaan valmiina yleisöä varten. Kuva Martti Koski.

Tapahtumat tauolla, vaikka ei ihan kaikki nekään

No entäpä ne tapahtumat? Kesäkuun osalta kaikki museotapahtumat on peruutettu emmekä myöskään ota vastaan opastusvarauksia kesä-heinäkuussa. Omatoimiset ryhmät voivat tulla museokäynnille, jos tila ja sen hetken asiakasmäärä sen sallii.

Rakennuskulttuuritalo Toivossa järjestämme lasten työpajoja heinäkuussa tiistaisin ja torstaisin. Henkilökunta huolehtii, että pajatoiminta on turvallista.

Näyttelyissä vähän jotain uuttakin

Koronatauon aikana museon henkilökunta on työskennellyt ahkerasti, pääosin etänä. Osa henkilökunnasta on kuitenkin työskennellyt koko ajan museoissamme ja muun muassa uudistanut, puhdistanut ja kunnostanut näyttelyitä. Tästä voi lukea lisää vielä tällä viikolla, kun tiedotamme museoiden avautumisesta ja näyttelyistä.

Tule museoon ja vinguta jos jonkinmoista korttia!

Monista rajoituksista huolimatta Satakunnan Museossa ja sen kaikissa toimipisteisteissä on paljon nähtävää ja koettavaa. Tule siis meille, vinguta museokorttia, vilauta Satakunnan Museon ystävien jäsenkorttia, osta lippu kassalta ja muista, että meillä on myös paljon ryhmiä, jotka pääsevät museoon ilmaiseksi!

Ja museokaupoissa on luvassa mukavia kesätarjouksia!

Ihanaa kesää ja virkistäviä museokäyntejä toivottaa koko Satakunnan Museon henkilökunta.

Osa Satakunnan Museon henkilökunnasta ehti paikalle kuvattavaksi. Tervetuloa siis kaikkiin Satakunnan Museon museoihin tiistaista 2.6. alkaen! Kameran takana hääri Tommi Järvensivu.

Museon arki muuttui koronan vuoksi, osa 6: Mitä ihmettä museolehtori tekee etänä?

Tässä blogikirjoitusten sarjassa museon työntekijät kertovat, millaisia muutoksia kevään 2020 koronavirus toi heidän töihinsä. Nyt työstään kertoo museolehtori Carita Tulkki.

Ensimmäiset etätyöpäivät olivat jännittäviä; vaikka käytänkin tietotekniikkaa päivittäin, niin mietin, että osaanko sittenkään ottaa yhteyttä työkavereihin Teams-kokouksen merkeissä, entä miten yhteydet yleensäkään toimivat kotoa käsin, pääsenkö käsiksi kaikkiin tarvitsemiini tiedostoihin ja mitä papereita ja kirjoja olisikaan pitänyt raahata työpaikalta kotiin taustatyötä varten? Olemme jo vuosien ajan kehittäneet museossa sisäistä tiedotusta, erilaisten asemien, alustojen ja ohjelmien käyttöä, tietenkin yhdessä kaupungin it-palveluiden, mutta myös ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Nyt sen työn tulos on edessämme: homma toimii!

No mitä minä, museolehtori, täällä kotona sitten teen? Onhan iso osa työtäni kuitenkin yleisötyön organisointia ja toteuttamista sekä opastamista. Kun museoiden näyttelyt sulkeutuivat maaliskuussa, kaikki ryhmävaraukset ja yleisötilaisuudet, joita oli aika runsaasti, peruutettiin toukokuun loppuun asti. Etätöissä pitää pysytellä, jos työtehtävät sen vain sallivat. Nyt olen ehtinyt perehtyä sellaisiin asioihin, joita muuten olen tehnyt tunnin silloin, toisen tällöin. Olen mm. päivittänyt omaan työhöni liittyen Satakunnan Museon näyttelytyön opasta, miettinyt kahteen tulevaan näyttelyyn koululaisille ja muulle yleisölle sopivaa ohjelmaa ja olen mukana työryhmässä, jossa suunnitellaan Satakunnan Museon ja Porin taidemuseon organisaatiouudistusta. Yhteistyössä museolaisten kanssa olemme myös koostaneet yhteen ja mainostaneet jo valmiiksi olemassa olevia digitaalisia sisältöjä sekä tuottaneet uusia.

Tällä hetkellä suunnittelen kesän sekä syksyn tapahtumia. Mukana työssä on tavalla tai toisella lähes koko museon henkilökunta ja useita muita tahoja. Tulevaa suunnittelemme ajatuksella, että elämä palautuu normaaliin uomaansa viimeistään elo-syyskuussa. Osa kevään peruuntuneista tilaisuuksista pyritään järjestämänä syksyllä, mutta sen lisäksi tulee paljon uutta. Jotta nämä kymmenet Satakunnan Museon neljässä eri museossa pidettävät tilaisuudet– luennot, kulttuuri-iltapäivät, lasten työpajat, Porin Päivän –viikon, joulun tapahtumat, museon ystävien tilaisuudet ym. ym. – saadaan sovitettua yhteen ja lopulta järjestettyä, vaatii se kalenterin hallintaa, monta sähköpostiviestiä, puhelua ja kokousta. Tuloksena tästä suunnittelusta on toivottavasti loppukesällä ulos putkahtava kaiken kattava esite ja syyskauden kiinnostavat ja laadukkaat tapahtumat.

Lyijykynä ja paperikalenteri ovat edelleen päteviä työvälineitä vaikka sähköinen kalenteri on päivittäin ahkerassa käytössä Carita Tulkilla.

Etätyö on paljolti yksinäistä puurtamista, mutta päivääni piristävät asiakkailta ja työkavereilta tulevat viestit ja puhelut. Vähän epävirallisempaan kahvipöytä-ryhmään kilahtaa joltakin kollegalta aina silloin tällöin hauska kuva tai kommentti työpäivän kulusta. Ihanaa on nähdä tuttuja kasvoja Teams-kokouksessa. Sitten en olekaan enää niin yksin. Ja puolisoni työskentelee naapurihuoneessa. Tapaammekin pian muutaman askeleen päässä olevassa keittiössä lounaan ja kahvin merkeissä!

Carita Tulkki, Satakunnan Museon museolehtori

Museon arki muuttui koronan vuoksi, osa 2: Koronakeväänä museossa

Tässä blogikirjoitusten sarjassa museon työntekijät kertovat, millaisia muutoksia kevään 2020 koronavirus toi heidän töihinsä. Tällä kertaa työstään kertoo asiakaspalveluvastaava Lotta Koskinen.

Viikot menevät sekaisin. Kalenterista on katsottava oikea päivä ja viikko. Kalenterin kanssa käsikkäin eläminen kuuluu työnkuvaan, mutta tänä keväänä se tuntuu erilaiselta. Tahti on verkkainen. Töihin lähtiessä sen huomaa; sunnuntaiaamut jatkuvat viidettä viikkoa, on koronakevät.

Jätän pyörän museon eteen, kello on vähän vaille kahdeksan, minua väsyttää. Livahdan sisälle taloon ja vien vaatteet narikkaan, avaan tietokoneen ja alan töihin – äh! – en muistanut leimata itseäni sisälle työaikajärjestelmään – siispä takaisin toimistoon. Tätä uutuutta asiakaspalvelun henkilökunta on opetellut käyttämään työajan muututtua maanantaista perjantaihin kahdeksasta neljää. Kellokortti on sähköinen eikä lainkaan niin korea kuin Rosenlew-museon aulassa esillä oleva laite. Siirtymä on puuduttava – minulle. Työkaverit hehkuvat ilosta saadessaan viettää viikonloput perheidensä parissa. Minun ensimmäinen viikkoni meni silmät ristissä, aina väsytti. Nyt helpottaa jo, ehkä valoisasta keväästä on apua ja niistä viikonlopuista, myönnetään.

Mitä tekee asiakaspalvelun väki koronakeväänä museossa? Ensitöiksemme yhdessä museolehtori Caritan kanssa jaamme varausten peruutukset tasan, otamme puhelimen käteen ja soittokierros voi alkaa. Kaikki on peruutettu tai siirretty hamaan tulevaan. Sitten polkaistaan vauhtiin inventaario, järjestellään varastot, siivotaan lasten leikkipaikat, pakastetaan tavaroita, yskitään pölyä ja siirrytään järjestämään varastokirjanpitoa. Sähköposti ei ole kuullut poikkeustilasta, verkkokauppa ilmoittelee olemassaolostaan, vain puhelin on hiljainen. Elämä ja työ ovat tässä ja nyt. Pölyisten varastojen uumenissa katse on kuitenkin kiinnitetty tulevaan; koska voimme avata ovet taas yleisölle?

Lotta Koskinen omalla työpisteellään Satakunnan Museon lipputiskillä - ilman asiakkaita.

Mietin missä kaikki työkaverit ovat; Tarja on lomalla, Marika päivittää opastusten sisältöjä, Teija etäilee kasvien kanssa Kotka-järjestelmän parissa ja Martti suunnittelee tulevaa syksyä ja somettaa. Lotta eli minä rakennan kesätyöntekijän aikataulua, oman väen lomia, pohdiskelen museokaupan näkökulmasta tulevaa näyttelyä ja nyt kirjoitan tätä. Välillä on huolehdittava, että väliaikaisella henkilöstöllä on kädet täynnä töitä. Osa heistä tekee keskuskortiston digitointia, joku puhdistaa esineitä, avustaa kalustesiirroissa toimiston remontin jäljiltä ja kirjaa varastoja sähköiseen muotoon. Hyörinä on tasaisen hiljaista, museolla on hiljaista, kahvion kylmätiskinkin on hiljaa, outoa.

Teams-palaveri työhyvinvoinnista katkaisee päivän. Tuntuu, että kaikki yhteydet työkavereihin ovat nyt paikallaan. Isoja uudistuksia on ilmassa, joten työhyvinvointi on ihanan normaali ajatus kaiken keskellä; jos vaikka jousiammuntaa. Työkaverit ovat olleet ahkeria, kukin tahoillaan. Digitaalisia sisältöjä puskee ilmoille reipasta vauhtia ja kokonaisuudet hahmottuvat, syksy on kivenheiton päässä. Palaverin jälkeen avaan kansion ja alan lukea Museoliiton konseptisuunnitteluopasta – tarvittiin korona, että tähän saakka ehti. Työpäivät poikkeavat normaalista, vaikka työtehtävät ovat osaksi samoja, vain iloiset asiakkaat puuttuvat. Pullakahvit juodaan, kun saan taas vastata puhelimeen; Satakunnan Museo, Koskinen.

Lounasaika livahti ja sisälsi sähellystä työaikajärjestelmän kanssa. Yritän parhaani ja opin uutta. Olemme ottaneet harppauksen kohti sähköistä maailmaa tänä keväänä. Kiitos siitä kuulunee kaupungin ICT:n porukalle. On opittu uutta, räpelletty, mutta opittu ja puhun vain omasta puolestani. Kevät etenee kesäksi ja syksyksi, vääjäämättä. Tulee hetki, jolloin Gallen-Kallelankadulla on tuulisen tiistaiaamun ihana koululaisten hyörinä, työaika alkaa klo 10.30 ja museoissa avaamme ovet yleisölle - koronakevät oli eilen.

Lotta Koskinen, Satakunnan Museon asiakaspalveluvastaava

Yleisöä kuunnellaan

Perusnäyttelyn uusiminen on käynnistynyt paitsi suunnittelutyöllä myös yleisön mielipiteitä kysymällä. Uusimista koskeva verkkokysely avattiin maaliskuussa. Sen jälkeen museosta on jalkauduttu yleisön pariin kuulemaan ajatuksia nykyisen näyttelyn hyvistä ja huonoista puolista sekä ennen kaikkea mitä uutta näyttelyssä halutaan nähdä ja kokea.

Museon nykyinen perusnäyttely on saanut vastauksissa kiittävää palautetta. Näyttelyn pidetyimmät kohteet ovat Porin kaupungin v. 1852 pienoismalli, Sigrid Juséliuksen huone, Laviasta kotoisin oleva Pekkalan kauppa ja sen innoittamana lasten leikkipaikaksi rakennettu Pikku-Pekkala.

Yleisö toivoo uuteen näyttelyyn englanninkielisiä tekstejä ja, että museossa voisi katselun lisäksi tehdä ja kuunnella enemmän. Muutama vastaaja toivoi poistettavaksi tukinuittoa esittävän sommitelman, joka viekin ison lattiatilan pohjakerroksessa. Muuten voisi sanoa, että toiveita on esitetty laajasti laidasta laitaan. Aikamoista taiteilua tämä näyttelysuunnittelu on.

Paraikaa museon henkilökunta työstää näyttelyn käsikirjoitusta, valitsee esineitä ja suunnittelee niiden esitystapoja. Kevään aikana voi vielä vaikuttaa vastaamalla kyselyyn vaikkapa 15.4. Isokarhun kauppakeskuksessa, jossa harjoittelijamme Tuulia kuuntelee mielipiteitänne ja toiveitanne. Verkkokyselyyn voi vastata toukokuun loppuun asti osoitteessa http://goo.gl/forms/2x9eYPa1hp.

Vastauksia olemme saaneet jo mukavat pari sataa, mutta uusia ajatuksia odotellaan vielä.

Riikka / projektisuunnittelija