Vuonna 1974 Mervi Aho työskenteli toimistotehtävissä Porin
Seudun Puhelimessa, kun törmäsi lehti-ilmoitukseen avoimesta
toimistovirkailijan paikasta Satakunnan Museolla. Hänellä ei tuolloin ollut museoalan
koulutusta, mutta historia oli aina kiinnostanut Merviä, joten hän päätti
tarttua tilaisuuteen.
Kolme ensimmäistä vuotta Mervin työt sisälsivät pääasiassa
puhelinkeskuksen hoitoa ja konekirjoitusta, mutta tietynlainen puuhastelu
osoittautui muuta kiinnostavammaksi: välillä Mervi pääsi auttelemaan museon kuva-arkistonhoitajaa,
ja niistä tehtävistä hän piti.
Näin ollen senaikaisen kuva-arkistonhoitajan jäädessä
eläkkeelle 1977 paikka siirtyi Merville, ja hän sai aloittaa uusissa tehtävissä
kiinnostuksen kohteensa parissa. Nyt, noin neljäkymmentä vuotta myöhemmin,
Mervi lopettelee viimeistä viikkoaan Satakunnan Museolla ennen eläkkeelle
jäämistään.
 |
| Pyysin Merviä valitsemaan arkistosta muutaman itseään miellyttävän valokuvan haastattelun kuvitukseksi. Kuva Hallituskadun ja Isolinnankadun kulmauksesta. Satakunnan Museon kokoelmat. |
Mervin mukaan työ on hyvin itsenäistä ja sisältää myös
vaihtelua. Painopiste on asiakaspalvelussa: tavallinen työviikko sisältää
useita yhteydenottoja erilaisilta asiakkailta, jotka kaipaavat tietynlaisia
valokuvia tai esimerkiksi karttoja museon laajasta arkistosta. Kyselijät ovat
usein opiskelijoita, tutkijoita, lehdistön edustajia, historiikkien
kirjoittajia tai yksityishenkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita esimerkiksi
sukuhistoriansa selvittämisestä. Mervi ottaa pyynnöt vastaan ja ryhtyy etsimään
arkistosta mahdollisimman hyvin asiakkaan toivetta vastaavia otoksia. Tämän
jälkeen asiakas tulee mahdollisesti paikan päälle valitsemaan tahtomansa kuvat,
jotka Mervi antaa eteenpäin skannattavaksi. Myös kokonaan sähköpostilla
hoituvia kuvatilauksia tulee nykyään paljon, mutta osa asiakkaista saapuu
edelleen suoraan toimistolle, henkilökohtaista asiakaspalvelua kaivaten. Työssään
erityisen hienoiksi hetkiksi Mervi kuvaa niitä, joina hän onnistuu löytämään
hyvin asiakkaan toiveita vastaavia kuvia.
Töissä aikaa kuluu myös luetteloidessa olemassa olevan
arkiston sisältöä uudempaan, sähköiseen järjestelmään. ”Sitä työtä riittää niin paljon, kuin vain ehtii tehdä.
Asiakaspalvelu on kuitenkin aina etusijalla.” Myös laajemman kuvien etsinnän
jälkeen aineiston palauttaminen takaisin paikoilleen voi viedä pitkäänkin. Sähköisen järjestelmän ja materiaalin tulo perinteisen kuva-arkiston rinnalle
ovat muuttaneet työtä vuosien saatossa. Sen, mikä ennen oli tallessa vain
fyysisenä, on nykyään löydyttävä myös verkossa toimivasta tietojärjestelmästä.
”Aiemmin
ehti myös järjestelemään arkistoa, mutta nykyään kaiken ylimääräisen ajan saa
käyttää kuvien luettelointiin.”
Mervi kertoo, että työn alkuajoista on muuttunut myös
kuvalahjoitusten ja kysynnän suhde: ennen kuvia ja albumeita lahjoitettiin
selvästi enemmän, kun taas kuvia kaipaavien asiakkaiden määrä on vain kasvanut.
Yliopistokeskuksen tulo on yksi suuri tekijä, mutta esimerkiksi myös
sukututkimuksen teko on kasvattanut pitkällä aikavälillä suosiotaan, vaikka
trendin kaikkein suurin huippu saattaakin olla jo ohitettu. Mervi arvelee, että
kirjoihinkin halutaan lisätä kuvamateriaalia entistä innokkaammin.
”Kirjaprojekteissa mukana oleminen on ollut mukavaa. Etenkin kirjan Poria ja
Satakuntaa: kuvannut K. E. Klint tekemiseen osallistuminen oli hieno kokemus.
 |
| Yrjönkatu vuonna 1993. Satakunnan Museon kokoelmat. |
Satakunnan Museon kuva-arkisto käsittää arviolta
300 000 kuvaa ja lisäksi esimerkiksi suuren määrän diakuvia. Vanhimmat
aineistot lienevät ateljeissa otettuja henkilökuvia. Yleensä aivan tarkkaa
vuotta ei pystytä määrittämään, mutta esimerkiksi kuvissa esiintyvien henkilöiden
vaatetus ja kuvaajan nimi auttavat vuosikymmenen arvioimisessa.
”Vanhimmat ovat todennäköisesti tuolta 1860–70-luvuilta.”
Kuvakokoelmista Mervin suosikkeja ovat Satakunnan
Nuorisoseurojen Liiton sekä Satakuntalaisen Osakunnan kokoelmat 1900-luvun
ensimmäisiltä vuosikymmeniltä, sillä niistä löytyy erityisen paljon
hyvälaatuisia ja käyttökelpoisia kuvia. 1800–1900-lukujen taitteen kaupunki- ja
rakennuskuvat ovat myös Mervin mieleen, sillä niille löytyy tänä päivänä paljon
käyttöä – kiinnostusta herättävät esimerkiksi kuvat rakennuksista, joita ei
tänä päivänä enää ole.
Omasta suhteestaan valokuviin Mervi kertoo, että erityisesti
vanhoja valokuvia kohtaan hän kokee tiettyä arvostusta. Elämän erilaisten
tapahtumien ikuistamista hän pitää tärkeänä, ja kuvaakin niitä mielellään itse.
 |
| 1919 valmistunut Sampo-palatsi ja huonekaluliike Huonekalu Sampo Oy kuvattuna kesällä 1959. Sampo-palatsissa toimi elokuvateatteri. Satakunnan Museon kokoelmat. |
”Pitkää pinnaa”, Mervi naurahtaa kysyttäessä vinkkejä
seuraajalle. Kuva-arkiston laajuutta ei kannata myöskään säikähtää. ”Olen lupautunut
perehdyttämään seuraavan kuva-arkistonhoitajan, kun hän tulee taloon.”
Mervi jättää paikkansa hyvällä mielellä. Vuodet
työtehtävineen ja -yhteisöineen ovat jättäneet hyvät muistot, mutta neljänkymmenen
vuoden jälkeen alkaa muutoskin toisaalta tuntua luontevalta ajatukselta.
”Sanotaan, ettei eläköityminen tunnu vastenmieliseltä”, Mervi nauraa.
Merviä tullaan Satakunnan Museolla vielä varmasti kaipaamaan, mutta 40 vuoden, satojen tuhansien kuvien aineiston hallinnan sekä lukemattomien tyytyväisten asiakkaiden jälkeen voimme hyvillä mielin toivottaa hänelle rattoisia ja ansaittuja eläkepäiviä.
Pauliina, työkokeilija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti