Suosikki vai inhokki? Museoiden yönä laputettiin

Yleisön ääntä kuunneltiin Museoiden yönä. Satakunnan Museon toukokuisen tapahtumapäivän yhtenä ohjelmanumerona oli perusnäyttelyn laputtaminen. Yleisö sai laputtamalla äänestää Vesien sylistä Satakunnaksi ja Ihmisen elämänkaari -näyttelyn suosikki- ja inhokkikohteita.  Jokainen kävijä sai viisi vihreää ja viisi punaista post it -tarralappua, jotka sitten kiinnitti haluamiinsa näyttelykohteisiin. Vihreät laput pistettiin suosikkeihin, punaiset inhokkeihin. 

Kiertelin uteliaana tarkkailemassa laputusta. Toiset näyttelykohteet keräsivät paljon, jopa hurjia määriä vihreitä lappuja, toiset taas vähän pienempiä määriä. Osalla laputtajista vihreät tuppasivat loppumaan kesken, minkä vuoksi niitä käytiin jopa pyytämässä lisää. 

Vihreiden lappujen suuresta määrästä päätellen yksi suosikkikohteista oli Porin pienoismalli. Pienoismalli kuvaa Poria ennen viimeistä, vuoden 1852, paloa. Vihreiden lappujen suuri määrä vain vahvistaa näyttelytyöryhmän päätöstä säilyttää pienoismalli myös uudessa näyttelyssä.

Yleisö sai kirjoittaa tarralappuihin halutessaan myös kommentteja, joita olikin tosi mielenkiintoista lukea.  Suosikkikohteeseen, Pekkalan kauppaan, oli pistetty paljon vihreitä lappuja ja kirjoitettu poikkeuksellisen paljon ylistäviä kommentteja: ”Upea”, ”Aito paikka”, ”Nostalginen”, ”Kiva”, ”Ihana”, ”Ois kiva kyl päästä lähemmäs tiirailee…”, ”Hieno päästä lavasteisiin sisälle…”, Paras”, ”Aivan huippu!”  Pekkalan kauppa on ollut esillä jo vuodesta 1973 eli nykyisen museorakennuksen ensimmäisessä perusnäyttelyssä ja tulee myös uuteen perusnäyttelyyn.

Pekkalan kauppa on toiminut myös esikuvana lasten leikkipaikalle, Pikku-Pekkalalle. Pikku-Pekkala kauppaleikkeineen ja vaatteiden sovituspisteineen sai paljon hymynaamoja, sydämiä ja kehuja: ”Museon paras paikka!”  ”Tämmöset rekvisiitat on ain huippui”, ”Näit vois ol lisääki”.  

Melkein kaikista aiheista ja esittelytavoista löydettiin jotain hyvää ja samoissa vitriineissä oli sekä vihreitä että punaisia lappuja. Varsinaisia selkeitä inhokkikohteita oli yllättävän vähän. Vaikutti jopa siltä, että yleisö olisi mieluiten liimannut vain vihreitä lappuja ja palauttanut kaikki punaiset, minkä jotkut tekivätkin.

Mutta löytyi näyttelyssä myös kohteita, joita ei haluta enää uuteen näyttelyyn. Esimerkiksi Porin konepajan toimintaa esittelevästä vitriinistä sanottiin, että "Eikö tämä kannata keskittää Rosenlew-museoon”.  Toki Rosenlew-museo kertoo Konepajan historiasta havainnollisemmin, mutta kun Vesien sylistä Satakunnaksi -näyttely avattiin 2001, Rosenlew-museota ei ollut vielä perustettu.

Kun vihreät laput olivat loppuneet kesken, muutettiin punaisia lappuja vihreiksi. Esimerkiksi Ihmisen elämänkaari – näyttelyn Sigridin huone sai paljon vihreitä lappuja ja yhden ainoan punaisen. Punaiseen oli kirjoitettu: ”Meiltä loppui vihreät laput. Tämä lappu on vihreä. Aivan ihana”. Nuorena kuolleen Sigrid-tytön tarina koskettaa ihmisten tunteita ja Sigridin huone on ollut yksi museon suosikkikohteista.  

Keskikerroksen Tavaraketjut-osion asevitriinissä yleisö oli melko selkeästi jakanut vihreät ja punaiset eri puolille vitriiniä. Tästä voisi varmaan päätellä, että kiväärit eivät selvästikään ole esineinä yleisön mieleen kun taas miekoista pidetään. Syytä näin selkeään äänestyksen jakaantumiseen voi vain arvuutella, koska kukaan laputtajista ei ollut selittänyt päätöstään sanallisesti.

Vaikka laput hajaantuivat lähes koko näyttelyyn, nousivat selkeät suosikit ja inhokit esiin. Yleisö osallistui innokkaasti laputukseen ja kiitteli saadessaan kertoa mielipiteensä. Saimme myös lisävahvistusta siitä, mitkä kohteet säilytämme. Uutta näyttelyä suunnitellessamme huomioimme yleisön kommentit.

Sari, museoassistentti ja tiedottaja